Eka Kalymnos-reissu on nyt takana ja on kohtalaisen varmaa, että ensi vuonna pitää lähteä uudestaan. Kivaa kiipeilyä, loistava ilmasto, hyvää ruokaa, ystävällisiä ja etenkin kiipeily-ystävällisiä paikallisia, edullista, helppoa ja kaikin puolin leppoisaa kiipeilymatkailua. Saarella kiipeillään ilmeisesti läpi talven, mutta näin syysaika on kyllä aika kivaa, kun on vielä täysi kesä päällä. Auringossa on liian kuuma kiivetä näin syyskuun lopussa, joten kiipeilyt pitää ajoittaa ja sijoittaa sellaisiin kohtiin, että sektori on varjossa. Tosin tuulisina päivinä saa vetää varjossa pitkähihaista päälle.

Kalymnoksella voi halutessaan yhdistää rantalomailun, kiipeilyn ja sukelluksen. Mutta ei kai tänne nyt kukaan viitsi pelkästään makoilemaan tulla. 1800 sporttireittiä takaa viikoksi hyvät kiipeilyt.

Kiipeilyn jälkeen pitää huolehtia palutumisesta. Siinä auttaa kreikkalainen salatti, souvlakit ja tietenkin Mythos. Nautitaan auringon ja rannan kera. Jos ja kun energiaa riittää, voi tasapainoharjoituksia jatkaa slack linellä.

Vathys, josta pääsee paatilla Deep Water Solo -kalliolle

DWS Cliff. Pelottavaa puuhaa. Jos vaikka ens vuonna uskaltaisi (ja pääsisi) enemmän kuin pari metriä…

 Yleisöä

Me ja meidän venekuski kaffella. Montaa yhteistä sanaa ei ollut, mutta ei se juttua paljon haitannut. Erittäin ystävällistä sakkia nämä kalymnoslaiset yleensäkin. Ei haittaa vaikkka eksyy tai sattuu jotakin, kun apuja löytyy ja mikään ei ole ongelma.

Viidentenä päivänä lähdettiin naapurisaarelle, Telendokselle, josta löytyy lisää kiivettävää. Telendokselle ja sen kiipeilysektoreille pääsee erittäin helposti veneellä. Sama vene mikä seilaa saarten väliä puolen tunnin välein, vie ja tuo kiipeilijöitä sopimuksen mukaan. Ja näköjään ei haittaa, jos kiipeilijät on vähän myöhässä sovitusta ajasta, no problem.

Kyllä näitä tufia olisi niin hieno kiivetä – greidit eli seiskasta ylöspäin on vaan meikäläisllä valovuosien päässä.

Kiipeilyn välissä voi vaikka syöttää vuohia. Lystikkäitä kavereita.

Telendoksen kissoja

 Telendoksen kylä ilta-auringossa

Kiipeilyreitit on hyvin merkattu ja pultattu. Kyllä tämä on sporttikiipeilyn paratiisi.

Symplegades-sektori, josta löytyy koko päivän jossain kohtaa varjoa. Tarjolla on taas hienoja reittejä. Tässä menee Pirjo 6a:lla ja Milla 6b:llä. Reiteillä on myös yleensä mukavasti pituutta, tässä noin 30 m.

Verrattain pienellä Dodoni-sektorilla onnistuttiin valtaamaan molemmat musical-reitit niin pitkäksi aikaa, että kaksi samalle sektorille eksynyttä norskia päättivät luovuttaa. Saatiin siis rauhassa kiivettä koko sakki kaikkia hienoja reittejä koko aamupäivä. Kuvassa menossa Laura 6a:lla, Milla 6c:llä ja Tero 6a+:lla.

Saarella asuu myös aika häijyn näköisiä ampiaisia.

Skootteri on ihan ehdoton menopeli Kalymnoksella. Kun ensimmäinen mopomme ei enää toisena aamuna käynnistynyt, saimme alle pinkin skootterin, joka oli myös jo nähnyt parhaat päivänsä. Se pelitti kuitenkin riittävästi reissun loppuun asti. No problem. Skootteri kannattaa varata hyvissä ajoin etukäteen niin saa vähän luotettavamman yksilön alle. Ja vuokraamon puhelinnumero kannattaa pitää mukana ihan varmuuden vuoksi.

Viimeisenä päivänä tehtiin Jannun kanssa saarikierros, jossa muun muassa tsekkailtiin Pothiaa…

.. ja ihmeteltiin turistiletkoja

Grande Grotta jäi odottelemaan seuraavia reissuja…