Menneen kesän seikkailukisoista (NoLimit Adventure, Snowflakes Seikkailu) ei tällä kertaa jäänyt mitään suurempia traumoja. Tunnin ketunlenkkiäkään ei sitten Snowflakes Seikkailu 2012:n jälkeen ole tullut vastaan, vaan maaliin tulon jälkeen ei enää ole tarvinnut jaksaa juuri soppatykkiä pidemmälle. Hyvien muistojen jälkeen tuntuikin harmilliselta kisaparin putteen takia jättää kauden viimeinen koitos X-Kaato väliin, varsinkin kun tapahtumapaikka (Espoon Laaksolahti) oli lähes kivenheiton päässä kotiovelta. Onneksi hädässä ystävä tunnetaan, ja Liisa ”Parittaja” Paakkasen periksiantamattoman parinmetsästyksen ansiosta pääsin kuin pääsinkin lopulta kisaamaan. Jännittäviä juonenkäänteitä kuitenkin tuli vielä kisaa edeltävällä viikolla, kun ensimmäinen parini reväytti takareitensä ja joutui lopulta perumaan koko osallistumisen. Myös Multisportin sivuilla varaseikkailijaksi ilmoittautuneella kaverilla oli torstai-iltana varamiestä kysellessäni jo muita suunnitelmia, mutta onneksi Liisa ehti uudestaan hätiin vielä viime hetkellä ja tavattiin kolmannen ja lopullisen pariehdokkaan Kaisu Soivion kanssa kisakeskuksessa materiaalin jaon merkeissä perjantaina kl.21. Reitin suunnittelun jälkeen ajelin kiireesti kotiin syömään ja nukkumaan, vaikka vähäisiksi ne unet silti jäivät herätyskellon soidessa kl.3:00 aamuyöstä. Ei oikein aamiainen vielä maistunut, joten piti syödä puuro tiivistetyssä muodossa. Elovena-patukan ja kahvin voimin sitten siirryin kotoa takaisin kisakeskukseen ja viimeisten varustevälppäysten jälkeen edelleen lähtöviivalle.

Pitkäjärven rannassa oli hyytävä tuuli, mutta onneksi meloessa tuli nopeasti lämmin. Tunnelma pimeällä järvenselällä oli hieno, rannan valojen kadottua taakse ympärillä näkyi vain otsalamppujen valossa eteenpäin lipuvia kajakkeja. Ensimmäistä rastia lähestyessä yöunilta herännyt joutsen nousi komeasti lentoon suoraan yllemme tähtitaivasta vasten, öinen kajakkilaivue taisi olla sille aika epämiellyttävä yllätys. Naisten ja sekasarjan startti oli samaan aikaan joten yksin ei tarvinnut ensimmäistäkään rastia hakea. Ensimmäiset joukkueet olivat yrittäneet puskea sillalle kaislikon läpi varsin heikolla menestyksellä, ja päätettiin itse yrittää toisenlaista taktiikkaa rantautumalla hieman aikaisemmin. Rannassa odottanut espoolaisversio mangrove-rämeestä ei kyllä ollut huippuvaihtoehto sekään, mutta rastille päästiin kuitenkin. Hyvä kun tuli laitettua goretex-kengät jalkaan melonta-osuudelle, auttoivat paljon kun mutaa ja vettä oli parhaimmillaan polveen asti..

Melonnan jälkeen suoritettiin pieni köysitehtävä, ja sitten päästiin pyöräilemään. Aamu alkoi jo sarastaa, mutta ensimmäistä pyöräilyrastia haettiin vielä pitkään ja hartaasti pimeästä metsästä. Seuraavat löytyivät jo huomattavasti helpommin, ja Kasavuoren ensimmäiselle juoksu-suunnistusosuudelle saavuttaessa oli lähes valoisaa. Kaisulla oli pettämätön suuntavaisto, ja edettiin sujuvasti rastilta toiselle siitäkin huolimatta että takareiden rasitusvamma hieman hidasti Kaisun juoksua. Suunnistuksen jälkeen piti ottaa jo toinen energiageeli seuraavaa pyöräilyosuutta siivittämään, olisi sittenkin vaan pitänyt syödä kunnollinen aamupala.. Oittaata lähestyessä päästiin polkemaan pidempiä pätkiä maastossa, oli paljon hauskempaa vaikkakin hitaampaa menoa kuin maantiellä rullaaminen. Paikallistuntemus oli kieltämättä avuksi kun kartta ei aina oikein vastannut eteen tulleita polunristeyksiä, ja päästiin seuraavalle Oittaan pururadan suunnistusosuudelle ilman usean muun joukkeen tekemiä ylimääräisiä harharetkiä.

Sitten taas suunnistettiin nelisen kilometriä juosten, yhtä rastia haettiin vaihteeksi puun oksalta ensin pyöräily- ja sitten maastojuoksukengillä. Metsässä juoksentelun jälkeen oli helpotus päästä taas pyörän selkään, koska lähes kuusi tuntia liikkeellä oltuamme alkoi jo energiat olla aika vähissä. Loppuosuus oli onneksi kisareitin parhaimmistoa, ja samalla löytyi kotikulmilta uusi hieno maastopätkä Myllykylän metsien ja peltojen keskeltä. Viimeisten pyörärastien ja yhden komean juoksun lomassa suoritetun ilmalennon jälkeen ”päästiin” vielä uimaan styroksipatjalla. Onnekkaasti se kuitenkin kellutti meidät niin hyvin että selkäpuoli pysyi kuivana. Emitille uinti kuitenkin oli liikaa, ja tuloksia ei X-Temporelle sitten lopulta saatu. Hukkaan menivät kaikki huolella suoritetut leimaukset, mutta onneksi Taipale saapui maaliin samoihin aikoihin ja heidän loppuaikansa perusteella oltaisiin sijoituttu ihan hienosti naisten sarjan puolivälin paikkeille. Maalialueelle saapuessa oli sekä vilu että väsy, ja soppatykin sijaan suunnistin tällä kertaa kotiin lämpimään suihkuun kun kaikki mukana olleet kolme kenkäparia olivat läpimärät. Hauskaa oli, ensi vuonna sitten uudestaan ja toivottavasti pääsen silloin osallistumaan multisport-cuppiin ihan kokonaisuudessaankin!

Tällä kertaa ei kukaan oikein kisakiireiltä ehtinyt kuvaamaan, sillä koko sohlojen multisport-jaos oli X-Kaadossa mukana. Alla linkit muiden tallentamiin kisatunnelmiiin:

Avanti Adventure
J.Kainulainen

Pyöräilykengät alkavat kolmen seikkailukisan ja muiden kesän aikana suoritettujen maastopyörälenkkien jälkeen olla vähemmän valkeassa kunnossa. Täytyy ehkä hankkia toinen pari sisäpyöräilyyn, sillä voi olla ettei näistä enää ainakaan valkoisia tule pesemälläkään..