Olen viimeiset pari kuukautta miettinyt, että mitäs sitten ensi vuonna. Mitä laittaa tavoitteeksi ja minne lähteä jahtaamaan unelmia. Kun viime vuosi meni jarrutellessa niin nyt sitten isketään. Ja paskat. Ensi vuoden tavoitteena on päästä terveiden kirjoihin.

Hain juuri kävelykepit Terveystalolta, hommasin konvehtirasian ja avasin punkun. Nyt ei ole kiire mihinkään. Olisi kuulema hyvä antaa jalalle täyttä lepoa vähintään kuukauden päivät. Sitten voidaan katsoa pikku hiljaa mitä se kestää. Hyvällä tuurilla murtuma luutuu eikä jalkaa tarvitse alkaa leikkaamaan. Helmikuun loppupuolella sovitaan jonkinlainen kontrolli, jossa tämä varmistetaan. Sitä ennen täytyisi malttaa – taas vaihteeksi. Oli surkuhupaisaa kuunnella lääkärin diagnoosia. Käytännössä täysin sama tilanne mitä ranteen kanssa oli viime keväänä. Nyt on vain kyse jalkaterästä.

Periaatteessahan tässä ollaan terveitä. Ei kukaan ennen vanhaan nitissyt tällaisesta pienestä särystä vaan sitä vaan mentiin. Ja tietysti täytyy olla tyytyväinen ettei mitään oikeasti pahaa ole käynyt. Mutta silti on erittäin nihkeää olla telakalla tällaisten pienten vaivojen takia. Kohta alkaa olla puolitoista vuotta kun on viimeksi ollut täysin kunnossa. Ensin sormi, sitten ranne ja nyt isovarvas. Kierre täytyy saada katki ja mies oikeasti kuntoon.