Kohde alkaa hahmottua lähemmäs tultaessa. Lähestyminen otti enemmän aikaa kun odotettiin. Alppinousukuntoa pitää siis kohottaa.

 Kohde, josta oli tarkoitus oikealta vasemmalle. Reitti lähtee kahden oikealla olevan ison huipun välistä.

 Murmelit viheltelivät mennessään. Siis etummainen otus on murmeli.

Ensimmäinen kp oli huonosti varmistettavaa irtokalkkikiveä ja ruohotupsuja. Jos se olisi ollut vaikeaa, olisi jäänyt kiipeämättä. Varmistuksia haeskellessa ja irtokiviä varoessa kiipeily oli suht. hidasta hommaa. Kahden kp:n eli n. 100 m:n jälkeen todettiin kellon olevan niin paljon, että jos tästä jatketaan, heti ensimmäisestä kiipeilypäivästä tulee eeppinen. Reitti on helppo, mutta monivaiheinen. Rutiinien puutteessa matkaan menee huomattavasti suosituksia enemmän, joten päätimme palata samaa reittiä takaisin, nyt kun sen pystyi vielä tekemään. Myöhemmin ei enää kannattaisi kääntyä takaisin. Tässä kohtaa tuli myös selväksi, miksi ne aikaiset alppilähdöt on ihan järkeviä.

 Näkymiä ylhäältä.

 Tuohon asti päästiin. Reitti olisi oletettavasti ollut tosi hieno harjanne, mutta se pitää nyt jättää toiseen kertaan kun rutiineja on hiottu ja haikkauskuntoa kohotettu. Ja ne alppistartit onnistuu.