Ateena on tuttu kulttuurikohde monille suomalaisille, mutta Ateena ei ole pelkkää kulttuuria ja filosofointia oliivipuiden varjossa. Ateenassa voi tehdä paljon muutakin. Ennen koronaa ehdimme tutustua Ateenan maastopyöräilymahdollisuuksiin ja samalla reissulla kartoitimme myös kiipeilymahdollisuuksia Ateenassa, mutta itse kiipeilemään emme kuitenkaan ehtineet. Sen verran kuitenkin tutustuimme Manner-Kreikan kiipeilyihin, että ajelimme Peloponnesoksen eli Leonidion suuntaan hieman kiipeilemäänkin ennen suuntaamista Kalymnokselle. Tästä reissusta kirjoitin jutun sekä tähän blogiin että Kiipeily-lehden numeroon 2/2019. Lisäksi Ateenan kiipeilystä löytyy Antti Liukkosen kirjoittama juttu Kiipeily-lehden numerosta 03/2016. Tällä kertaa emme kuitenkaan edes harkinneet kiipeilyä Ateenassa vaan keskitimme kiipeilyt Kalymnokselle ja päätimme harrastaa Ateenassa alamäkipainotteista maastopyöräilyä.

Ennen vuoden 2019 reissua etsiskelimme internetistä Ateenan seudulta opaspalveluita maastopyöräilyä silmällä pitäen suhteellisen heikolla menestyksellä. Lopulta otimme Instagramin kautta yhteyttä kreikan silloiseen DH-mestariin Aris Hatzigeorgiou´un ja hän ystävällisesti järjesti meille oppaan ja shuttle-palvelun Ateenan viereiselle Mount Parnithalle. Sittemmin Aris on perustanut yhdessä kumppaninsa Marian kanssa All Mountain Adventures -nimisen firman, joka tarjoaa shuttle-palvelua Ateenan ja sen lähiseudun kohteisiin. Edellisellä reissulla meillä oli vain yksi maastopyöräilypäivä Ateenassa, mutta tällä kertaa vietimme Ateenassa noin kaksi viikkoa, joten otimme mukaan omat maastopyörämme. Aris ja Maria järjestivät meidän lentokenttäkuljetukset, mutta myös taksifirmojen kautta voi netistä varata isomman auton joihin pyörälaukutkin sopivat. All Mountain Adventuresin palveluiden kustannukset ovat varsin kohtuulliset. Jos hankkiutuu omin voimin shuttlen lähtöpaikkaan, on hinta 20 €/hlö/päivä ja jos tarvitsee noutopalvelun majapaikasta, niin lisähinta on 5-10 €/hlö riippuen mistä päin Ateenaa haku tapahtuu. Myös lentokenttäkuljetus hoitui edullisesti taksifirmoihin verrattuna.

Vietimme Ateenassa kaksi erillistä viikkoa ja siinä välissä kävimme kiipeilemässä Kalymnoksella. Ensimmäisen viikon asuimme Ymittos-vuoren lähellä Ateenaan keskustan lounaispuolella ja jälkimmäinen viikko kului Ateenan pohjoispuolella Melissian alueella lähempänä Parnithan vuorta. Molemmat olivat asuinpaikkoina ihan mukavia. Ymittos vuoren läheltä pääse helpommin historiaaliseen keskustaan ja polkemalla Ymittos-vuorelle. Melissian suunnalla sen sijaan Parnitha-vuori on lähempänä. Ymittos ja Parnitha ovat Ateenan keskisimmät paikat alamäkipyöräilyyn. Seuraavassa lyhyt arvio molemmista sekä erikseen vielä muista kohteista joissa kävimme.

Ymittos

Ymittos vuori sijaitsee Ateenan länsi-/kaakkoispuolella. Ymittos on korkeudeltaan luokkaa 1000 metriä ja vuoren rinteitä peittää kaunis välimeren metsä. Asuimme sen verran lähellä, että pari ensimmäistä päivää pyöräilimme ihan itse vuoren päälle, kun All Mountain Adventuresin väki oli kisareissulla. Minulla oli vielä lisäpainona meidän pikkumies Shotgun-satulassa. Ymittos-vuoren alue näytti olevan varsin suosittua ulkoiluseutua myös pyöräilijöiden keskuudessa. Etenkin viikonloppuna vastaan tuli sekä full face -jengiä että kevyemmin varusteltuja harrastajia. Alueella kulkee ristiin rastiin risteilevä hiekkateiden verkosto, jota pitkin on suhteellisen vaivatonta nousta vuoren päälle, mutta jos haluaa polkea itse aivan ylös, niin ehkä kannattaa käyttää vuorelle vievää asfaltoitua tietä. Mukavammin alamäkireittien alkuun pääsee tietysti shutlella. Alamäkeen pääsee sitten monenlaisia polkuja pitkin. Osalle poluista on rakennettu eritasoisia droppeja ja hyppyreitä alamäkihenkisten pyöräiljöiden iloksi. Alkuun tosin kalkkikivisoraa ja terävän oloista kalkkikivikalliota ja -kivikkoa sisältävät polut hieman hirvittivät pohjoismaiseen maaston tottunutta harrastajaa, mutta äkkiä tällaiseenkiin maastoon alkoi tottumaan. Fiilis oli ehkä aika samanlainen kuin aikoinaan, kun kiipesi ensimmäisiä kertoja kalkkikivikallioilla. Ymittos on erinomainen paikka harrastaa maastopyöräilyä sekä ylä- että alamäkeen. Jos on tarkoitus itse polkea myös ylös, niin siinä tapauksessa Ymittos on varmaankin Parnithaa parempi vaihtoehto. Myös alaspäin hienoja ratoja löytyy ja niitä voi yrittää löytää vaikkapa Trailforksista tai Stravasta. Tietysti helpointa on ottaa paikallisoppaat näyttämään reitit. Erityisesti, jos nimenomaan alamäet kiinnostavat, niin aivan ehdottomasti kannattaa hypätä shuttlen kyytiin.

Parnitha

Parnitha-vuori sijaitsee Ateenan pohjoispuolella on ja on luokkaa 500 metriä korkeampi kuin Ymittos eli vuoren huippu löytyy 1413 metrin korkeudelta. Vuoren päälle menee kabiinihissikin, mutta se on valitettavasti vain vuoren päällä sijaitsevan kasinon asiakkaiden käytössä. Huipulle tosin pääsee myös hyväkuntoista asfalttitietä pitkin shuttlella tai omin voimin. Reittejä löytyy Parnithan vuorella moneen lähtöön. Me ajelimme vuoren eteläpuolen alamäkireittejä, jotka ovat samaa tyyliä kuin Ymittos-vuoren reitit. Freeride-ratoja rouheilla kalkkikivipoluilla sisältäen mukavan määrän erikokoisia droppeja ja hyppyreitä. Suurimmat hyppyreistä ja dropeista olivat sellaisia, että minä en niitä lähtenyt kokeilemaan etenkin, kun alastulotkin olivat välillä aika tarkkoja.

Meidän ajamamme reitit löytyvät Trailforksista nimillä Yellow Trail, Mourteza, Black Trail, Pink Trail, Parnithator ja Elevator. Näistä Yellow Trail on ylimpänä vuorella, Mourteza sekä Black Trail ovat kaksi eri haaraa Yellow Trailin perään ja näiden jälkeen alamäen voi päättää Pink Trailia pitkin. Korkeusero tuli luokkaa 450 metriä ja pituutta reitille noin 4 km. Toinen vaihtoehto oli ajella Parnithator ja päättää lasku Elevatorilla. Trailforks luokittelee Yellow Trailin, Mourtezan ja Parnithatorin mustiksi reiteiksi, Black Trail on punainen ja loput sinisiä. Itse ehkä kuitenkin vaihtaisin ainakin Parnithatorin ja ehkä myös Mourtezan punaiseksi ja Black Trailin mustaksi. Ainakin Black Trail tuntui vaikeammalta kuin Mourteza. Tosin en nyt ihan varma enää ole mitä rakennelmia ja muotoja milläkin reitillä oli. Joko Black Traililla tai Mourtezalla oli joka tapauksessa sellainen droppi, jota en ihan heti aio laskea. Reitit olivat tosiaan Parnithatoria lukuunottamatta samantyylisiä. Freeride-reittejä kivisillä ja soraisilla kalkkikivipoluilla. Mustilla ja punaisilla radoilla oli sitten jyrkempiä kivikkoja ja isompia hyppyreitä ja droppeja ja yksi iso viistorolli, jota en pohdinnasta huolimatta lopulta uskaltanut ajaa. Itse asiassa myös helpommilla radoilla, etenkin Pink Traililla oli varsin hyvä määrä droppeja ja hyppyreitä ja suurinta niistäkään en uskaltanut laskea jyrkän ja vaikean alastulon vuoksi. Kun vielä huomioi, että reitit ovat siis melko karupohjaisia, niin voi sanoa, että sinisetkin reitit on helppo ajaa paljon vaikeammin kuin sinisenä, mutta toisaalta kaikki hyppyrit voi kiertää, joten valinnan varaa on jokaiseen makuun.

Pari vuotta sitten ajelimme ilmeisesti ainakin osittain vuoren toisella puolella enemmän enduro-henkisiä polkuja. Silloinkin päåsimme shuttlella melko korkealle ylös, mutta matkalla alas ajelimme pyörillä välillä alas ja välillä ylös. Silloinen reitti kulki myös muutaman vuoden takaisen metsäpaloaukean kautta. Tämä jäi erityisen hyvin mieleen, koska kyseinen päivä oli lomamme ainoa kylmä ja sateinen päivä ja metsäpaloaukealla kylmä tuuli ja vesisade pureutui varsin purevasti lämpöä odottaneisiin luihin ja ytimiin. Mutta Parnithalla on siis monenlaista ja -tasoista reittiä pyöräilijöille. Luonnollisesti asfalttiteitä pitkin saavat myös maantiepyöräilijät hyvän nousun varsinkin, jos lähtee merenrannalta liikkeelle.

Penteli

Penteli on ilmeisesti hieman laajempikin ulkoilualue Ateenan laitamilla, mutta me ajelimme yhden päivän kuuman karulla vuorenrinteellä hyppyritreenejä. Alueelle on tehty rata, jossa on erilaisia hyppyreitä loivemmilla ja jyrkemmillä kohdilla. Ensin harjoittelimme loivemmissa rinteissä erilaisia hyppyreitä ja hyppyriyhdistelmiä. Sitten kävimme pari rundia hieman jyrkeämmässä maastossa vetäisemässä useamman hyppyrin linjan.

Lopuksi halukkaat pääsivät vielä kokeilemaan ehkä 4-5 metriä pitkän gäppihyppyrin. Hyppyri sinänsä ei ollut kovin vaikea, mutta kuitenkin gäppiä oli sen verran, että hieman hirvitti, kun aiemmin ei ole tullut mitään kunnon gäppiä hypättyä. Opastajamme Aris kuitenkin totesi lakonisesti, että ”no breaks, full safe”, joten eihän siinä muuta auttanut kuin seurata perässä ja hypätä. Hyvinhän se meni! Ylipäänsä meidän hyppyritreenipäivä oli erittäin hyödyllinen ja hauska! Myös pikkuäijämme viihtyi mukana potkupyörällään oikein hyvin kuumasta päivästä ja suhteellisen vähäisestä varjosta huolimatta. Isäntämme Aris otti myös muutaman todella hienon kuvan meistä päivän aikana. Näistä yllä olevan kuvagallerian kaksi alinta kuvaa hyvinä esimerkkeinä.

Suggrou Forest

Aivan jälkimmäisen majapaikkamme vieressä oli kävellen ihan hyvän kokoinen, mutta pyörällä melko pieni mukavassa rinteessä sijaitseva puisto. Kävimme siellä ajelemassa pieniä hiekkateitä ylös ja etsiskelimme leppoisia polkuja alas. Välillä hyvällä ja välillä vähän huonommalla lopputuloksella päätyen erinäköisiin pusikoihin tai umpikujiin. Pikkumiehemme kulki mukavasti kyydissä Shotgun-satulan kanssa. Paikka on mukava iltalenkkikohde tai ihan vaan kevyemmän päivän leppoisa perheajelukohde.

Parnassos

Parnassos-vuori sijaitsee noin parin tunnin ajomatkan päässä Ateenasta luoteeseen. Vuori on noin 2500 metriä korkea ja siellä on myös hiihtokeskus, jossa kausi kestää ilmeisesti tyypillisesti kolmisen kuukautta tammikuusta maaliskuulle. Minä kävin Parnassos-vuorella ajelemassa yhden päivän seuraavan viikon kisoihin treenaamassa olleen porukan kanssa. Ratoja joita laskimme oli kaksi. Toinen oli varsinainen kisarata ja toinen vanha kisarata. Reitit olivat pääosin samat, mutta puolessa välissä uusi kisarata tuli hieman suoraviivaisemmin alas jyrkän maapohjaisen mutkittelevan polun, sellaisen jossa takajarrun käyttäminen johtaa varmaan kaatumiseen. Itse pidin ehkä enemmän vanhasta kisaradasta. Se oli hieman monipuolisempi kuin uusi. Reitit olivat ehkä jonkin verran maapohjaisempia kuin Ateenan lähimäet, mutta kyllä täälläkin riitti kalkkikivikivikkoa ja -soraa. Varovasti sai tottumaton ajella. Kisarata oli korkeuseroltaan luokkaa 550 metriä ja pituutta tuli noin 4,5 km. Laskuun lähdettiin vajaan 1500 metrin korkeudesta eli itse vuoren huipulle oli vielä matkaa. Rata sisälsi vähän kaikkea, hyppyreitä, droppeja, pieniä rakennettuja bermejä ja tosiaan jyrkkää mutkittelevaa polkua. Varmasti raskas rata kisata. Lopuksi laskimme vielä alas laaksoon mukavan vauhdikasta reittiä, jonka korkeusero oli vajaa 500 metriä ja pituutta noin 4,5 km. Ylhäältä alas asti laskua tuli siis mukavat 1000 metriä korkeuseroa ja matkaa kymmenisen kilometriä. Hienoja mittoja suomalaiselle! Parnassos-vuori on myös maisemiltaa todella kaunista etelä-eurooppalaista vuoristoa. Mitään suurempaa majoituskeskittymää lähiseudulla ei ole, mutta pari pientä kylää löytyy joista saa ostettua eväitä tai tankattua laskujen jälkeen. Ja etäisyys Ateenaan on tosiaan vain parisen tuntia.

Yhteenveto

Ateenan on yllättävänkin monipuolinen ja hauska paikka alamäkipainotteisen pyöräilyn harrastajalle. Ateenasta löytyy melkein jokaiselle pyöräharrastajalle jotain. Jos haluaa keskittyä vain alamäkiin, kannattaa ehdottomasti ottaa yhteyttä All Mountain Adventuresiin ja kysellä mahdollisuutta päästä shuttlen kyydillä mäen päälle. Toki vaikka haluaisi ajella enduro- tai trail-henkisesti itsekin mäkien päälle, kannattaa kysellä All Mountain Adventuresilta opasta mukaan, niin löytyy hauskat reitit helpommin. Cyclo- tai maantiepyöräilijä löytänee mielenkiintoisia reittejä ihan vaan karttaa tutkimallakin. Jo Ateenan lähivuorilla korkeuserot ovat ihan kiitettävällä tasolla ja Parnassos vuorella tosiaan vielä hieman enemmän. Alamäkireitit ovat Ateenassa freeride-tyylisiä ja melko karuja pohjiltaan. Liukas kalkkikivi ja erityisesti renkaiden alla rullaava kalkkikivisora tekee ajamisesta tottumattomalle haastavaa, mutta kaikkeen tottuu ja hauskaahan pieni jännitys ajamisessa vaan on! Olen sanonut, että jos tykkää ajaa Ylläksellä tai Hafjellissä, niin tykkää myös Ateenan reiteistä.

Ja kuten on jo tullut todettua ja jokainen tietää muutenkin, Ateena on suurkaupunki ja Ateenasta löytyy suurkaupungin palvelut. Ateena on kuitenkin varsin halpa suurkaupunki. Ulkona syöminen oli esimerkiksi selkeästi halvempaa kuin Kalymnoksella, Helsingistä puhumattakaan. Myös majoitusta löytyy hyvinkin edulliseen hintaan. Majoituksen suhteen kannattaa tietysti huomioida se, että Ateena on suurkaupunki ja suurkaupungissa liikenne joskus myös ruuhkautuu. Eli kannattaa miettiä missä suunnalla haluaa pääosin liikkua ja majoittua lähellä niitä kohteita. Kokonaisuutena Ateena on kuitenkin loistava paikka harrastaa ja kaupungissa on ainakin minun mielestä hyvä ja rento tunnelma.