Ehkä uskaltaa tehdä jo pientä arviota kun takana on reilut kolme vuotta ajoa. Sinänsä aika turha rapo itse pyörämallista kun nyky 429 on kuitenkin jo aika eri pyörä, mutta juttu on ehkä enemmän mietiskelyä minkälainen hankinta Pivot 429 Trail lopulta oli ja mitä pyörän omistaminen yleensäkin on.

Taustaksi vielä linkit aiempiin pyöräspeksausjuttuihin: Tylsä pyörä, Hauskempi menopeli, Cyclocross, Pole Machine ja Koeajossa. Samaa pohdintaahan tämäkin on.

Kokoonpano

Kyseessä vielä suht vanhan liiton jyrkillä kulmilla (keula 68 astetta) varustettu hiilikuituinen trail-pyörä. Edessä joustoa 130mm ja takana vain 116mm. Osat noin yleensä ovat kaikki suoraan Ridemoren paketista. En ole säätänyt ellei ole hajonnut. Ykkös kiekkoina on keveimmät Mavicin hiilarikiekot joko XC, trail tai kevyillä endurokumeilla Toisina 27,5+ kiekot leveillä Maxxis Minioneilla. Voimansiirtona oli alun perin Sramin 1×11 32 piikkisellä eturattaalla. Vaihdoin seuraavaksi 34 piikkiseen ja lopulta viime kesänä uusin 1×12 Eagleen edelleen 34:sen kanssa.

Käyttö

Ajo on suht monipuolista seikkailukisoista hissipyöräilyyn. Ajotunteja takana kellon mukaan noin 400. Tuntuu vähältä, mutta haluaisin uskoa, että silloin on tosiaan ajettu eikä meinattu. Suurin osa ajosta on Helsingin paikallispolkuja XC hengessä, mutta olen käynyt suht säännöllisesti etelän hissipaikoissa tai ajanut esim. endurokisojen reittejä omatoimisesti. Olen kiertänyt Skandinavian lokaatioita Lofooteilla, Etelä-Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa niin tuntureilla kuin hissipaikoissakin. Pyörä on ollut mukana myös muutamassa kisassa kuten Offroad Finmark 300 tai Lost in Kainuu seikkailukisa. Kerran Pivot on päässyt myös mukaan Alpien matalammille mäille Ticinon kevätreissulla. Mitään ihmeempää hyppimistä tai elämää suurempaa freeridea en kykene harrastamaan ja muutenkin YouTube ainaisiin flowalamäkipyöräarvosteluihin verrattuna arki on hyvin erilaista. Jännä ettei kukaan koskaan kommentoi miten pyörät liikkuu tasaisella.

Kestävyys

Lyhyesti sanottuna luotettava peli. Olen huollattanut suht säännöllisesti Ridemoressa. Voimansiirtoa on tietysti uusittu useampaan kertaan, joitakin linkuston laakereita on vaihdettu ja kaikennäköistä kuluvaa perusosaa mennyt uusiksi. Rungossa on jonkun verran hankauksen jälkiä ja maalikerroksen iskemiä, mutta muuten ei ole mitään valittamista. Edelleen nätin sininen.

429ssä pistää silmään moniin muihin tyylitellympiin runkoihin verrattuna vaijerien vienti ulkoa keskiön ali sekä vinoputken alla oleva muovisuoja. On ollut kestävä ratkaisu eikä keskiön alla ”roikuvat” vaijerit ole ottaneet pahemmin iskua. Oikeastaan ainoa ärsyttävä asia on ollut hissitolpan pysyminen paikallaan rungossa, mihin en ole saanut oikein luottoa kun on aina tunne sen valumisesta.

 

Kerran olen ajanut epähuomiossa takajarrun niin loppuun että koko jarru antoi periksi ja täytyi vaihtaa (Ticino). Mavicin Crossmax takakiekko on mennyt myös kertaalleen säpäleiksi (Åre). Näistä kummastakin täytyy sanoa, että osien puolesta kevyeksi trail-pyöräksi tehty kokoonpano oli ehkä astetta kovemmassa käytössä eikä siinä mielessä voi valittaa. Menee enemmän kuskin vastuun piiriin.

Mikä (minusta) on oleellista

Kiihtyvyys on varmaankin se tärkein asia mitä olen ennenkin toistellut. Se on hauskaa. Maastopyöräily on todella raskas laji ja kaikki sen helpottamiseksi on hyvästä.

Ihan ensimmäiseksi tästä seuraa kevyet kiekot. Toki myös keveys noin yleensä jota saa yksinkertaisimmin rahalla ostamalla kalliimpaa palaa. Lisäksi on tietysti muutenkin hienoa, että kaikki ylimääräinen on karsittu ja pyörä on simppeli. Pidän todella nykyisistä yhden eturattaan systeemeistä (voi tuntua idiootimaiselta kommentilta, mutta tämä on eka tällainen pyörä ja esim jäykkäperässäni on edelleen kolme eturatasta). Hissitolppaakin pohdin pitkään, mutta kun siihen oppii niin onhan se monessa paikassa todella hyvä, vaikka useimmilla lenkeillä sillä ei tee mitään. Toinen mietityttänyt asia on ketjuohjuri, jota pyörässä ei ole. Ketju kuitenkin tippuu aina välillä kovemmassa ajossa ja esim. kisatessa ohjuri täytyisi olla.

Toiseksi tulee poljettavuus. Se nyt on vähän mitä tällä meinaa. Yleensä pyöräarvosteluissa pohditaan miten nousee mäkeä. Se on paha yksinkertaistus, mutta 429 oli aikanaan hyvän poljettavan pyörän maineessa. Olen samaa mieltä. Eihän siellä takana lopulta ole kuin se 116mm. Tämän lisäksi kuitenkin Eaglen myötä oppii arvostamaan laajoja välityksiä kumpaankin suuntaan. Lisäksi erityisesti pidemmillä vauhtilenkeillä tajuaa mikä arvo on jousituksen pikasäädöillä. Ero on kuitenkin valtava, vaikka olisi kuinka hyvä linkusto tahansa. Olen alkanyt nykyään ajaa paljon takapää jäykimmällä maastolenkkiä (täysi lukko se ei ole). Esim Poronpolku on hyvä esimerkki maastosta, missä jäykempi pyörä on minusta yksinkertaisesti hauskempi ajaa.

Kolmantena pyörän hallittavuus joka on minusta hyvällä tasolla. 429 Traililla on helppo ajaa ja useimmat lapasista lähdöt saa pelastettua. Se on silti äkkipikainen ja herkkä pyörä alamäkiin suunniteltuihin pyöriin verrattuna. Ero on myös suuri agressiivisiin XC pyöriin. Tosin ehkä tässä vertailussa aika on ajanut jo vähän mallin ohi ja uusimmat nopeat kisapyörät ovat jo vähintään samalla tasolla ja luultavasti edelläkin ajo-ominaisuuksissa. Olen itse säätänyt välillä ajoasentoa agressiivisemmaksi ohjaikannatinta tiputtamalla, mutta palannut rennompaan sillä jo tässä keulaan tulee vähän liikaa painoa ja otb riski kasvaa. Mutta pyörä on siis helppo hallita minun vauhdeissa.

Jotta ei menisi ihan XC:ksi, niin trailipyörällä toivoisin pystyväni ajamaan kaiken mitä uskallan (tai haluan uskaltaa). En halua hyppiä isompia tai kasvattaa vauhtia alamäessä. Vain ajaa hauskasti ja suht tyylikkäästi kaiken ei tappavan. Pyörän pitäisi mahdollistaa se. Tässä kohtaa olen kuinkin kaikista eniten vieraalla maalla vaiheilen koko ajan mitä todella tarvitsen.

Missä pyörä loistaa

Pivot 429 Trail on tasamaan pyörä. Se on suht kevyt ja poljettava. Ajaminen on kuitenkin huomattavasti helpompaa kuin oikeilla XC peleillä joten vähän teknisemmässä maastossa pyörä etenee hyvin. Toki myös alamäissä pärjää Suomen mittakaavassa. 429 ei ole helpoin pyörä alaspäin, mutta leikkisä ja herkkä se on. Suomi polkujen aggressiivinen ajaminen on todella hauskaa niin kauan kuin kuntoa riittää. Suorituskyky yhdistettynä hauskuuteen on kova kombo.

Minulle 429 on myös pyörä joka mahdollistaa paljon. Jaksan ajaa sillä tietä mukisematta 100km, mutta uskallan tulla myös alas isompia mäkiä ja kovempaa maastoa – tiettyyn rajaan saakka. Se on siis monipuolinen ja hyvä ajaa laajalla skaalalla.

Missä toivoisi jotain lisää

Ajattelen tässä kohtaa enemmän asiaa trail-pyörän kantilta. Olisi kohtuutonta pyytää suorituskykyä tasaisella, jos kuitenkin haluaa sen kyvyn ajaa polkuja helpommin. Toki sitä suorituskykyä kaipaa aina enemmän.

Alamäessä on ilmeistä mitä lisäjousto ja pidempi geometria tekee. Kaikki on vaan todella paljon helpompaa. Pivot 429 Trail ei ole nyky muodin mukainen enduropyörä. Kaukana siitä. 429 on herkempi, äkkipikaisempi, epävakaampi ja vauhdin kiihtyessä vaikea hallita. Lisäksi paino menee monissa jyrkissä tasamaan notkoissa helposti todella eteen ja välillä ollaan liikaa eturenkaan ja tangon varassa. Kyvyt alamäessä loppuvat jossain vaiheessa eikä 429 pysy kykenevimpien pyörien vauhdeissa perusmäissäkään.

27,5+ kiekot

Tällaiseen XC henkiseen pyörään on melkoinen over statement hommata 2.8 Maxxis Minionit plussakiekoilla. Mutta miksi ei? Ensinnäkin pyörän runko sallii sen ja jos hommaa toiset kiekot, on ne hyvä olla erilaiset. Ostin kiekot kyllä myös kokeilumielellä, koska mitään vastaavaa en ollut aikaisemmin omistanut ja kiinnosti yksinkertaisesti tietää miten ne toimivat.

On monta hyvää syytä omistaa kahdet kiekot. Ensimmäinen on ihan raha. Kun viime kesän reissussa ei ollut mukana paksuja kiekkoja paukutin Mavicin hiilari Crossmaxin säpäleiksi Åressa. Tuhannella eurolla saa ihan pätevän ja ennen kaikkea kestävän kiekkoparin.

Toiseksi pyörän ominaisuudet saa muutettua helposti ja nopeasti hyvin radikaalisti. Isot kumit tuovat tietysti pitoa, mutta myös kantavuutta todella kosteilla keleillä sekä ”lisäävät joustoa” kun voi ajaa löysillä paksuilla kumeilla. Olen ajanut plussilla niin hissipaikoissa kuin pahimmilla syys/talvi keleillä. Kummassakin käytössä oikein hauskat kumit ja varmasti erilaiset kuin keveät ykköskiekot.

Toki toinen kiekkopari voisi olla hyvin alu 29:it ja vaikka karheammilla 2.4 kumeilla. Ne olisivat todennäköisesti järkevämpi valinta: Niillä tulisi ajettua enemmän kuin plussilla ja olisivat luultavasti nopeammat lähes joka kelissä verrattuna plussiin.