Hauskempi menopeli

Olen pohdiskellut tämän talven uutta maastopyörää. Taustat löytyy syksyisestä postauksesta https://kiipeilysohlot.com/2016/11/02/tylsa-pyora/.

Lähtökohta oli siis saada ilo takaisin ajamiseen ja hankkia jotain oikeasti uutta. Ajattelin sen tarkoittavan trail-pyörää. Aika nopsaan tulin toisiin ajatuksiin, koska tajusin miten valtavia ne ovat ja siis samalla raskaita. Enhän minä koskaan jaksaisi ajaa sellaisella Etelä-Suomen polkuja. Olin aidosti yllättynyt kun kuuliin myyntilukuja mitä porukka täällä ostaa ja ettei esimerkiksi Epicejä oteta enää edes myyntiin. Minusta kun se on ollut hauskin omistamani pyörä. Suurin osa kaupan hyllyistä notkui joko fättejä tai enduroita.

Suomen polut ovat tasaisia, juurakkoisia ja usein ahtaita. Aika kaukana youtuben trailiajosta. Pyörän täytyy kiihtyä ja polkeminen on oltava tehokasta kaikkialla. Hauskuus on siis paljolti kiihtymistä, mutta myös ketteryyttä arvostaa kun ajaa mitä vaan vastaantulevia polkuja eikä pelkästään trailikeskusten rullaavia baanoja. Silti omat ajatukset eivät ole ehkä pysyneet tällä vuosituhannella ja pieni epäilys oli mukana.

Koeajoin talven aikana neljä pyörää: Specialized Camber S-Works 2016, Pivot 429SL 2016, Devinci Django 2017 (alu) ja Felt Edict FRD 2016. Valikoima määräytyi paljolti pääkaupunkiseudun tarjonnan mukaan. Kävin katsomassa muitakin filoja liikkeissä, mutta en taida jaksaa enää koeajaa.

Käytännössä Camber ja Django ovat trailia. 429SL ja Edict taas xc pyöriä. Ajoin nämä tuossa ylläolevassa järjestyksessä ja olin Pivotin jälkeen täysin varma etten tarvitse suurempaa joustoa tai rennompaa ohjausta. Pivot meni kaikkialta mistä uskalsi ja jo sen kanssa ajaessa rajoituksena oli enemmän oma pumppu kuin pyörän kyvyt. Ei sillä tietysti mitään valtaisia alamäkiä ole tarkoitettu ajettavaksi, mutta Finalessa voi ottaa vuokrapyörän.

Djancoa kokeilin juuri tästä syystä. Halusin toisen mielipiteen. Camberista oli jäänyt niin massiivinen ja pehmeä vaikutelma. Ajoin sen vaikeassa kelissä aika pehmeillä säädöillä ja vaikka kyseessä on kevyt pyörä tuntui se vain niin suurelta. Djangon taas yllätti minut polkemisella. Se oli kevyt ja tehokas enkä testannut edes hiilarimallia. Lisäksi se oli suht helppo käsitellä pienissäkin paikoissa. Ehkä se trail olisi sittenkin mahdollinen. Halusin olla trail.

Ehdottomasti tutuin näistä ajetuista oli Edict nimenomaan L kokoisena. Olen 189cm pitkä, mutta olen aina tykännyt ajaa pienillä pyörillä. Ne on ketteriä ja kevyitä enkä minä ole koskaan osannut kaivata suuntavakautta mitä isommissa ja loivemmissa pyörissä painotetaan. Etelä-Suomen pusikoissa arvostaa kun pyörän saa survaistua raosta kuin raosta ja kevyt pyörä kiihtyy sekä kääntyy kivien ja mättäiden hässäkässä mitä polut täällä monesti ovat. Lisäksi Feltin tummanpuhuva runko on yllättävän tyylikäs ja se olisi näistä pyöristä ehkä se hintalaatusuhdepeli. Edict olisi ollut turvallinen valinta.

Mä haluan kuitenkin olla trail: Badass lökäpöksyt jalassa ja nauttia kovasta menosta. Pyörä sallisi vähän enemmän, jos kiertäisi ajamassa muuallakin ei tarvitsisi enää rynkyttää Åren rinteitä alas Epicillä. Valitettavasti Pivotin 429 Trailia ei löytynyt koko talvena koeajoon, mutta SL version ja kaikkien kehujen pohjalta uskallan lähteä ostoksille. Pyörää kehutaan monipuolisuudestaan ja polkemisominaisuuksista. Sillä varmaan kehtaa ajaa vielä trikoot jalassakin kun kuitenkin jossain vaiheessa taas sitä haluaa. Laitoin juuri tilauksen sisään.

Loppuun vielä Bike Magazine kommentit 2016 Pivotista. Täytyy itsekin laittaa arviot jossain vaiheessa kesää.

 

 

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s