Olhavaalla on luonnollisesti erityinen asema suomalaisessa kiipeilyskenessä ja ehkä tästä johtuen on aina ajatellut, että se on iso ja vaikeampi paikka jossa täytyy olla kunnossa. Reitti per päivä ja kaikki pelissä tyyliin.

Toinen tekijä joka on ehkä saattanut jopa minulla jarruttaa Olhavan kiipeilyjä, on reittien säästeleminen liidejä varten. Kun edes vähän ajattelee omilla aivoilla eikä usko ihan kaikkea kiipeilyeliitin sanomaa, niin tajuaa ettei maailman super hienot liidit lopu kesken eikä niitä ole mitään järkeä säästellä.

Nyt kun itse on saavuttanut keski-ikäisen miehen mitat ja täten päässyt eroon turhista yhteiskunnan kahleista sekä omista estoista, niin voin ihan rehellisesti yläköysitellä. Ja missä se olisi helpompaa kuin Olhavalla? Kävelet mäen päälle, teet ankkurin ja lasket kaverin vedenrajaan. Sitten vaan rauhassa istuskellen kelailet löysiä. Kaveri saa siinä maisemia katsellessasi reilut 40m maailmanluokan kiipeilyä. Miten tätäkään ei ole voinut tajuta aikaisemmin?

Oltiin Pirjon kanssa reilu viikko sitten pari erittäin kuumaa ja hikistä päivää Olhavalla. Saatiin kuitenkin hyvä määrä metrejä älyttömän hienoilla reiteillä. Tätä täytyy harrastaa jatkossa enemmän. Eli Olhavalla ylistelyä! Se on upeaa!