Johdanto

Talvi lähenee, joten voisi vihdoin viimein kirjata pari sanaa ylös kesäreissusta Ruotsiin ja Norjaan. Tänä vuonna päätettiin suunnata normaalia lyhyemmälle kesälomalle Ruotsiin ja Norjaan alamäkipyöräilyt mielessä. Alkuperäinen suunnitelma oli seilata laivalla Tukholmaan, ajella sieltä Trysilin kautta Åreen ja Pohjanlahden ympäri Iso-Syötteelle ja sieltä tuttavien mökin kautta kotiin. Lopulta mökkikeikka kuitenkin peruuntui, joten päätimme jatkaa bike park -kierrosta Hafjelliin ja Järvsöhön ja tehdä myös paluumatka laivalla. Seuraavassa hieman tunnelmia näistä neljästä keskuksesta.

Trysil

Trysilin maisema on aina miellyttänyt minua. Komeat kuusikot yhdistettynä vesistöön ja karuun tunturin lakeen tuo heti sellaisen pohjoisen erämaan tunnelman vaikka Trysil ei edes hirveän pohjoisessa ole.

Itse bike parkin takia Trysiliin ei ehkä kannata lähteä. Me pääsimme laskemaan yhtä pitkää sinistä sinänsä ihan komeata flow-reittiä ja tänä kesänä aukeaa vielä kaksi ilmeisesti hieman vaikeampaa vastaavaa. Lisäksi jostain kohtaa tuli alas ilmeisesti musta endurohenkinen polku, mutta sen sijainti jäi kyllä epäselväksi.

Trysilisin juttu on enemmänkin itse polkeminen. Bike parkin vieressä on Gullian maksullinen xc-park, jossa vaikutti olevan oikein hauskoja reittejä normaalilla väriskaalalla vihreästä mustaan. Lisäksi tunturin ympäri kiersi pyöräilyreitti ja muutenkin Trysilisså vaikutti olevan hyvä määrä polkuja poljettavaksi. Trysilissä kaikki on myös kompaktisti hiihtokeskuksen ala-aseman läheisyydessä, jossa on lisäksi jokunen ravintola ja kahvila sekä pump trackejä moneenkin lähtöön.

Itse majoituimme toisella puolella tunturia, josta olisi voinut vaikka polkea tunturia kiertävää reittiä pitkin bike parkin puolelle. Trysil on mielestäni hyvin ajateltu kokonaisuus sekä kesällä että talvella. Myös Skistarin konsepti kännykkäsovelluksineen on varsin toimiva vaikka tietysti tuollaiset ”mcdonalds-konseptit” aina hieman kadottavatkin paikallista henkeä ja tunnelmaa.

Åre

Trysilistä ajelimme parin Norjan rannikolla vietetyn turistiautoilupäivän jälkeen Åreen. Odotukset olivat tietysti korkealla, koska Årea on niin paljon kehuttu ja onhan Åre myös numeroiden valossa komea paikka.

Eikä Åre odotuksia pettänytkään. Onhan Åressa hienoja reittejä ja aivan jokaiseen lähtöön. Ehkä ainoa selkeä miinus Åressa oli se, että erityisesti Åren rinnealueen Björnenin puoleisen laidan helpot bermireitit oli tehty niin, että bermit ikään kuin loppuivat kesken. Jotenkin tuntui, että niitä ei ollut ajateltukaan laskettavaksi kovaa. Sen sijaan samalla alueella sijaitseva punainen Flinkbana on todella hieno flow-reitti samoin kuin alempana ennen hissiä sijaitseva Kanonröret rolleineen ja ride walleineen.

Åren reiteistä puhuttaessa on tietysti mainittava Shimano, joka on upea bermi- ja pöytähyppyrireitti. Kuvaukseen mukaan hyppyreitä on 50. Itse en pysynyt laskuissa, mutta paljon niitä oli ja iso osa niin isoja ettei oma uskallus eikä varmaan taidotkaan oikein riittäneet. Reitti on tietysti hieno paikka opetella hyppyreitä. Siniset metsäreitit Cobra, Månskogen ja Getrappet kulkivat todella kauniin metsän halki. Cobra oli suhtellisen lyhyt ja ikään kuin helpotettu Shimano. Cobralla oli oikein hieno kobran hännän muotoinen puulaituri, josta reitti lienee saanut nimensä. Reitit Monskogen ja Getrappet kulkivat tosiaan kauniin metsän lävitse, mutta sisälsivät minun makuun liikaa liian tiukkoja bermejä. Niillä oli kuitenkin ihan hyvä lämmitellä. Vääntöä ja kääntöä oli niin paljon, että ainakin kroppa lämpeni.

Omaksi suosikkilaskukseni muodostui ehkä kuitenkin Åren yläasemalta lähtevä Easy Rider yhdistettynä siniseen Organic-reittiin ja punaiseen enduroreittiin Bräckebäcksleden. Tämä kokonaisuus lähtee komeasti karulta paljakalta jonka läpi reitti kulkee osittain luonnon kallioilla ja kivikoissa ja osittain rakennettua uraa pitkin. Ennen gondolin ala-asemaa on pieni pätkä sinistä bermireittiä (Organic), jonka jälkeen lyhyen hiekkatieosuuden jälkeen alkaa punainen enduroreitti Bräckebäcksleden, joka on haastava enduroreitti, mutta ei kuitenkaan liian vaikea ja ennen kaikkea reitti kulkee todella kauniin metsän lävitse! Matkaa huipulta alas tuli Suunnon mukaan jotain 8-9 km ja korkeuseroa lähemmäksi 900 metriä. Todella upea kokonaisuus! Mustia reittejä en Åressa laskenut vaikka hissien A31 ja A32 alla kulkeva Downhillbanan kyllä näytti houkuttelevalta. Ehkä ensi kerralla sitten.

Åren hissisysteemi on ihan toimiva. Alue jakautuu ikään kuin kahteen osaan. Toinen alue sijaitsee Åren rinnealueen Björnenin puoleisella laidalla. Tätä aluetta palvelee pääosin hissi A31. Tämä on varsin tehokas ja nopea tuolihissi. A31:n yläpuolinen hissi A32 sen sijaan on todella hidas. Tämä hissi toimii yhteysreittinä Björnenin puoleiselta alueelta Åren pääalueelle. A32-hissin hitaudesta johtuen on kuitenkin mielekkäämpää lasketella loivaa alamäkeä kylän läpi suoraan hissille A22, joka vie puoliväliin ylös tunturiin pääalueen reittien keskelle. Täältä pääsee kaikille metsäalueen reiteille joista kuitenkin Shimano päättyy hissille A31. Sieltä on kuitenkin tosiaan järkevinta ajella kylän läpi takaisin hissille A22, jonka yläasemalla voi vaihtaa myös huipulle vievälle Gondolille (H23) mikäli haluaa laskea huipulta lähteviä reittejä. Isoon kabiiniin ei valitettavasti oteta pyöriä, joten yhdellä nousulla ei yläasemalle pääse.

Huipulta lähtevistä reiteistä oli auki vain aiemmin mainittu sininen Easy Rider. Punaiset ja mustat reitit olivat vielä talven jäljiltä kiinni. Optimaalinen aika matkustaa Åreen on selkeästi hieman myöhemmin kuin aivan alkukaudesta. Täytynee siis palata joku vuosi keskemmällä kesää.

Åre kuuluu Skistar-keskuksiin ja Björnenin puolelta löytyi myös xc-parkki, joka ei kuitenkaan ollut mielestäni yhtä onnistunut kuin Trysilillä. Reitit olivat sinänsä hienoja ja hyvin ylläpidettyjä ja kulkivat todella kauniissa metsässä, mutta reitit olivat ehkä kuitenkin hieman yksitoikkoisia. Samanlaista vaihtelua kuin Trysilissä ei Björnenistä löytynyt, mutta ihan mukavat pump trackit ja lasten alueet löytyivät sieltäkin. Myös muuta poljettavaa näytti Åressakin löytyvät ihan mukavasti, mutta itse ei tullut testattua niitä polkuja.

Åren kylä on palveluiltaan monipuolinen. Melkein kaikkea mahdollista löytyy, mutta kylästä jäi kuitenkin hieman kalsea fiilis. Se jotenkin näkyy ja tuntuu, että Åre on iso keskus, jossa käy paljon ihmisiä ja siellä ollaan paljon ”vain töissä” kausityöntekijöinä. Toisaalta Ruotsissa ehkä ollaaan muutenkin vähän jenkkityylisesti teennäisen ystävällisiä ja toisaalta kyllähän ruotsalainen yläluokkaisuus aina paistaa sieltä täältä lävitse. Majoituksemme Åressa oli ihan toimiva aivan Björnenin puoleisen rinnealueen vieressä, joten mäkeen pääsi helposti. Toki kylän palvelut olivat hieman kauempana, mutta laskeminenhan se tämän loman tarkoitus oli. Kokonaisuutena Åre on loistava ja monipuolinen pyöräilykohde ja bike park ei taatusti tuota pettymystä!

Hafjell

Olympiakaupunki Lillehammerin lähellä sijaitseva Hafjell oli etukäteen hieman arvoitus. Kehujakin paikasta on kuulunut, mutta silti ei oikein tiennyt mitä odottaa. Heti ensimmäinen fiilis oli se, että paikka on selkeästi ”rouheampi” kuin Åre, mutta toisaalta sitten sinisillä ja jopa vihreilläkin reiteillä on ihan kunnon bermit joihin uskaltaa laskea kovaa. Samanlaisia punaisia smootheja flow-reittejä kuin Shimano ja Flinkbana ei Hafjellissä ollut, tai oli, mutta ne olivat sinisiä.

Punaiset reitit 2, 3 ja 13 olivat erittäin mielenkiintoisia yhdistelmiä enduroa ja flowta. Reiteistä 2 oli helpoin ja 3 sekä 13 voisivat ihan hyvin olla jo mustia reittejä. Tuolihissin alla kulkenut musta reitti 1 näytti houkuttelevalta, mutta ainoa musta, jonka laskin oli reitti 10 Old School, joka lähti Gondolin yläasemalta. Jos reitit 3 ja 13 olisivat voineet olla mustia, niin tämä oli kyllä sitten todella pikimusta reitti! Mutta ei kuitenkaan mitenkään mahdoton. Itse liu’uin reitin alas ihan sujuvasti pyörän päällä ja harjoittelemalla laskusta voisi tulla jo ihan oikea lasku. Old Schoolin vieressä kulki reitti 15 New School, joka olisi varmasti myös ihan mielenkiintoinen testata, mutta nyt ei aika riittänyt.

Reittien 1, 10 ja 15 lisäksi muut mustat taisivat olla hyppylinjoja, joten niiden testaaminen jäänee seuraavaan elämään, mutta tuolihissin ala-asemalta lähtevä punainen reitti 6 oli ihan hauska jyrkkä bermipätkä. Tämä reitti on Hafjellin kisaradan vauhtipätkä ja se on oikein hienosti rakennettu. Samoin jonkin matkaa alempaa lähtevä 11 on hauska punainen bermipolku halki ruohoisen niittyalueen. Oikeastaan ainoa reitti, joka tuntui minulle huonorytmiseltä oli tuolihissin yläasemalta lähtevä sininen reitti 4, mutta jo sen jatko sininen reitti 5 oli taas erittäin hauska laskea kuten käytännössä kaikki muutkin reitit jotka Hafjellissä laskin.

Hissit ja rinteet toimivat Hafjellissä ihan hyvin kokonaisuutena. Alhaalta noustaan ensin Gondolilla muun muassa reittien 5, 10 ja 15 alkuun. Siitä sitten pääsee reittiä 5 pitkin tuolihissille jolta pääsee muun muassa reiteille 1, 2, 3  ja 13. Jos haluaa treenata näitä rinteitä voi käyttää koko päivän tuolihissiä. Sen sijaan, jos mustat reitit 10 ja 15 kiinnostavat pitää laskea tuolihissin yläasemalta Gondolin yläasemalle vihreää reittiä 16 pitkin ja jos haluaa laskea reitit aivan loppuun asti, niin täytyy joko polkea ylämäkeen tai laskea alas Gondolin ala-asemalle asti. Eikä siinä muuten mitään, mutta tuolihissin ala-aseman jälkeen joutuu välttämättä käyttämään osittain vihreäksi reitiksi merkittyä jyrkkää hiekkatietä, joka ei ehkä ole hirveän hauskaa laskemista. Toki nuo mainitut musta reitit voi jättää hieman kesken ja laskea takaisin tuolihissille, mutta olisi ihan hyvä, jos koko matkan alas pääsisi niin, että hiekkatietä ei tarvitsisi käyttää lainkaan.

Hafjellin kännykkäsovelluksen mukaan alueelta löytyy paljon poljettavaa maastoa muillekin kuin alamäki-intoilijoille. Itse näitä ei tullut testattua, mutta varmasti ovat hienoja reittejä kauniissa maisemissa.

Hafjellin kylä ei ole ihan Åren kokoluokkaa, mutta ihan riittävä. Kaikkea löytyy mitä ihminen tarvitsee. Erityisesti pitänee mainita palvelut lapsille. Kylässä ja kylän laidalla on kaksikin jonkinlaista lastenpuistoa. Kummassakaan ei kyllä käyty, mutta monelle lapsiperheelle varmasti positiivinen juttu sekin. Ja gondolin yläasemalla on pump track, joka soveltuu lapsillekin. Tosin bermit ovat sen verran korkeat, että hyvä, jos lapsi ei niiden päältä ajaisi alas. Majoituksestamme pitää antaa erityismaininta. Majoituimme Airbnb-majoituksessa muutaman minuutin pyöräilymatkan päässä bike parkista hieman ylempänä rinteellä vanhan maatilan päärakennuksen kellarikerroksessa. Takaisin polkeminen oli tietysti vähän raskasta, mutta järjettömän hienot maisemat alas laaksoon korvasivat rasituksen moninkertaisesti!

Hafjellista muodostui ehdottomasti minun suosikkikohde! Siniset reitit olivat hyvin tehtyjä ja pääosin hyvä rytmisiä flow-reittejä. Punaiset reitit olivat todella hieno ja mielenkiintoinen yhdistelmä enduroa ja flowta. Ja ainakin se musta minkä ehdin ajaa oli erittäin haastava endurorata, mutta ehdottomasti positiivisella tavalla vaikea. Hafjelliin on päästävä uudelleen!

Järvsö

Järvsöllä on Suomessa erinomainen maine ja odotukset parkille olivat varsin kovat. Paikka oli kuitenkin jotenkin pettymys. Alkuun on pakko sanoa, että onhan siellä tehty valtavasti töitä reittien eteen ja reitit ovat ehdottomasti erittäin laadukkaita! Jotenkin jäi kuitenkin sellainen fiilis, että liian pienelle alueelle on tungettu liikaa reittejä. Reitistö oli ensikertalaiselle sekava. No totta kai reitit oppii, kun niitä laskee, mutta on se silti jotenkin turhauttavaa, kun pitää keskittyä yhtä paljon oikealla reitillä pysymiseen kuin itse laskemiseen. Lisäksi kaikki siniset reitit olivat minun makuun liian syheröisiä ja monet hyppyrit olivat myös aivan kiinni bermeissä josta en myöskään oikein pidä. Punaisista reiteistä En Tuff Brud oli sekin etenkin yläosaltaan valitettavan syherö ja jotenkin meni samantien ajorytmi. Yläosan punaiset Pop Opp i Topp ja Till Mina Vänner olivat hauskoja, mutta lyhyitä. Punainen Twist Twist sitten taas oli kyllä laadukas reitti, mutta sellainen hyppyreitti, että minun taidot eivät riitä. Ainoa reitti josta todella pidin oli musta Itchy Bitzy. Muut reitit eivät tainneet tällä kertaa olla auki tai sitten en vain löytänyt niitä.

Jos nyt kuitenkin miettii, että lähtisinkö pitkäksi viikonlopuksi mieluummin Meri-Teijoon vai Järvsöhön, niin valitsisin kyllä Meri-Teijon…tai sitten ajaisin mieluummin viikonlopun Swinghillissäkin, saisi nukkua kotona, tulisi halvaksi ja saisi ajaa reittejä, jotka ovat hauskoja… No positiivisina juttuina Järvsöstä voi kuitenkin mainita ihan laadukkaan kahvila-ravintolan aivan hissin vieressä ja ehkä myös bike parkin oman hotellin, jota emme tosin tätä kahvilaa enempää käyttäneet.

Järvsöön kylä oli ruotsalaiseen tyyliin ihan viihtyisä. Kylässä oli muutama ravintola, pari pizzeriaa ja jokunen kahvila. Me majoituimme jonkin matkan päässä kylältä maatilan pihamökissä. Ihan kiva majoitus.

Järvsö ei siis täysin vakuuttanut, mutta jos tulee lomailtua jatkossakin Åren tai Hafjellin suunnalla, niin varmasti tulee pysähdyttyä Järvsössä paluumatkalla yhden päivän ajeluiden merkeissä. Järvsöstä on ihan leppoisa matka ajella Tukholmaankin yölaivalle.

Yhteenveto

Bike parkkien ykköseksi päätyi minun rankkauksessa siis Hafjell. Mielenkiintoisesti toteutetut reitit joilla on yhdistelty enduro- ja flow-ratojen ominaisuuksia ja sopiva rouheus vetosivat. Åre ei toki bike parkkina jää paljon jälkeen ja kylän palveluiden puolesta pisteet menevät ehdottomasti Årelle tästä nelikosta. Tosin Åren kylästä jäi kyllä myös hieman kalsea fiilis. Ehkä se on ruotsalaisten ”hienostuneisuutta”, joka ei minuun oikein vetoa, tai sitten Åressa on liian paljon kausityöläisiä ”vain töissä”. Maisemien vaikuttavuudessa Åre ja Trysil vetävät pisimmän korren. Kuusimetsän ja karun paljakan yhdistelmä vetoaa ainakin minuun. Järvsö ehkä painii hieman eri sarjassa näiden muiden kanssa. Lähirinteenä se olisi tietysti mahtava, mutta toisaalta varsinaisena matkakohteena ei ehkä ainakaan minun valinta.

Reissu oli kuitenkin kokonaisuutena hieno ja oli upeaa päästä käymään neljässä maineikkaassa pohjoismaisessa kesäpyöräilykohteessa. Ja se on vielä pakko sanoa, että reitin varrelle mahtui niin paljon niin upeita maisemia Ruotsin maaseudusta Norjan vuonoihin, että ei Pohjoismaiden ulkopuolelle ole kyllä mikään välttämätön tarve matkustaa, jos ei nyt muuten vaan halua pakoon hetkeksi pohjoismaalaista kulttuuria. Asumme todella hienolla alueella ja pakko sanoa koronan kunniaksi, että sen ansioista on tullut tutustuttua entistä paremmin näihin omiin kotikulmiin Alpeille tai muualle matkustamisen sijaan!