Kevään Tahkon reissusta muodostui tänä vuonna perinne, eli kyseessä oli toinen peräkkäinen kevättalven reissu Tahkolle. Nyt on tullut elämän aikana laskettua 8 päivää Tahkolla ja aina on paistanut aurinko. Paistaakohan Tahkolla aina aurinko? Koska ne lumet satavat jos aina paistaa aurinko?

No lunta kuitenkin riitti ja aurinkoa ja lämpöä, mutta yöpakkasten ansiosta rinteet pysyivät erinomaisessa kunnossa koko päivän runsaasta laskettelijamäärästä huolimatta. Pääsiäinen ei välttämättä kuitenkaan ole paras ajankohta matkustaa suosittuun laskettelukeskukseen.

Perjantai oli melkein painajainen. Ei tullut taaskaan mieleen tarkastaa hissilipun ostomahdollisuutta netistä eikä ollut tullut mieleen monelle muullekaan, hissilippujono oli varmaan 100 metriä… Onneksi Lotta kuuli sivukorvalla, että vuokraamostakin saa lippuja, siellä jono oli sentään siedettävä. No eihän se jonottaminen siihen loppunut, ensin jonotetaan hissiin, sitten kahville, sitten vessaan… Erityisesti vessajonot turhautti, tottakai ruuhkapäiviä ei montaa ole vuodessa, mutta hyvän palvelun nimissä voisi hiihtokeskusyrittäjä kärrätä paikalle rivistön Bajamajoja, niin ei menisi lasketteluaika vessajonossa. Monelle se ruuhkapäivä voi kuitenkin olla vuoden ainoa laskettelupäivä eikä vessajonossa seisokelu anna ihan oikeata kuvaa lajista saati innosta jatkamaan lajia. Lauantaina tilanne hieman helpottui, ei ainakaan tarvinnut enää hissilippua jonottaa, mutta ne vessajonot… Sunnuntai oli jo varsin väljä päivä ja maanantai aivan taivaallinen! Nähtävästi moni lähti aamusta kohti kotia ja täydellisessä kunnossa olevat rinteet ammottivat tyhjyyttään komean auringon paisteen alla!

Kuten viime vuonnakin on tässä blogissa tullut kehuttua, niin Tahkolta toki löytyy kaikenlaista tekemistä laskettelun oheen kuten hiihtämistä, rekiajeluita, lentämistä, ralliautoilua…ja toisaalta pääsiäisenähän ei kuitenkaan ole tarkoitus vain harrastaa vaan myös saunoa ja syödä, joten siinä vaiheessa kun jonottaminen kyllästytti, niin nenä kohti mökkiä ja lämmintä saunaa sekä illallista.

Sen verran mukava kohde Tahko on, että olisi mielellään jatkanut lomailua pidempäänkin, mutta tällä kertaa neljä päivää sai valitettavasti riittää, mutta ensi talvena pääsee taas takaisin…

Turha lähteä ”merta edemmäksi kalaan”, kun kevättalvella lämmintä ja kaunista voi olla Suomenkin rinteissä!

Perillä, sama sotaratsu kuin viime vuonna, mutta viereinen mökki.

Rinteiden ääreltä voi ostaa paikallisia puutöitä.

Bändikin oli hankittu pääsiäisen kunniaksi.

Oheistoimintaa löytyi, perinteinen hevoskyyti (myös porokyytejä löytyi muutaman kilometrin päästä)…

….tai sitten useamman hevosvoiman voimin…

…tässä molemmat samassa kuvassa…

…tai sitten voi lentää.

Päädyimme perinteisten hevosvoimien armoille…

…Vili-nimisen kulkuneuvon kyytiin.

Aluksi pastaa…

…ja sitten perinteisen lampaan ja juustoperunoiden kimppuun…

…jälkiruuat kruunaa kaiken, aloitetaan vähän modernimmin…

…perinteistä mämmiä ei kuitenkaan voi sivuuttaa…

…kuten ei pashaakaan…kerrassaan herkullisen näköisiä nämä perinteiset pääsiäisjälkiruuat!