 |
| Panoraamaa Bollulan laaksosta. Alavasemmalla tie, jota noustiin. Horisontissa siintää rakas Benidorm. |
Nyt on takana pari viikkoa ja reilut 500 kilometriä maantieajoa Costa Blancalla. Kilometrejä kertyi maltillisesti kun lenkeillä tulee pakostikin nousumetrejä aika rivakasti. Kelit ovat olleet joka päivä priimaa, tiet tiptop-kunnossa, pyöräilykulttuuri näkyy joka puolella ja liikenteessä kaikki liikujat huomioivat sinut. Ero perus suomikaudenaloitukseen on ollut melkoinen.
Olimme suunnitelleet yhteistuumin Mikon kanssa pitkäksi ”mäki”päiväksemme ympyrälenkin reittinä Altea – l’Alfas Del Pi – Finestrat – Sella – Alcoleja – Confrides – Polop/La Nucia – Altea. Tämä sitten toteutuikin keskiviikkona.
Alkupätkä Finestratiin johtavalle tielle oli käytännössä jalkojen availemista ja autojen seassa seikkailemista. Alteasta lähdettäessä olemme suosineet muutamaa suorinta tietä, jotka vievät pois asutuksesta, mutta väkisin silti joutuu ajamaan taajamissa. Jos vertaa Helsingin taajamiin niin nämä siirtymät ovat olleet erittäin maltillisia ja jo 5 minuutin ajamisen jälkeen Alteasta on päässyt maantien reunaan ajamaan.
Finestratin tie sekä Sellaan johtava tie olivat meille entuudestaan hyvin tuttuja. Nämä tiet kuitenkin antoivat hyvin esimakua mitä oli luvassa. Mäkien hinkkaamista ylös ja alas auringon paahtaessa selkään… Jotkut laaksot ovat vielä niin suojaisia, ettei tuulikaan pääse vilvoittamaan. Tähän vuodenaikaan lämpötilat ovat onneksi olleet maltillisia, joten kyseessä on ollut melkein Suomi-kesä joskin näitä aurinkoisia päiviä on ollut jo tuplasti se määrä reissun aikana kun mitä niitä on Suomessa koko kesänä…
Sellan jälkeen alkoi käytännössä reitin kovin yhtämittainen nousu Puerto Tudonsille. 18km:n mittaiselle nousulle tuli korkeusmetrejä noin 800m, joten kyseessä on loivahko nousu, mutta aikaa se vei silti yli tunnin. Kun ajaa kesät lähes ainoastaan tempopyörällä niin tämänkaltainen ajaminen on ihan uutta. Kuitenkin tempofillaroitsijan mieli muuttui, mäet olivat mukavia ja niin tutusta keskarin tuijottamisesta tuli luovuttua. Lisäksi kyseisen mäen huipulla olevat asfalttiin maalatut nimet kuten Valverde toivat oman säväyksensä reittiin. Kannustustekstit ovat peräisin vuodelta 2010, jolloin osa Vueltaa ajettiin näillä seuduilla. Kyseinen mäki ajettiin tuolloin päinvastaiseen suuntaan mitä itse ajoimme.
 |
| Mikon tyylinäyte miten noustaan Puerta Tudonsille johtavaa mäkeä. |
Huipulle päästyä laskettelimme reippaasti kohti Alcolejan kylään. Reissun laskut ovat olleet mukavan vauhdikkaita, mutta kuitenkin ajettavia kuten tämäkin lasku. Ensimmäisillä lenkeillä tuli varottua liikaa laskuissa, mutta nyt reissun loppupuolella on tullut otettua ”oma tila” laskuissa ja luotettua, ettei autot tule ohi.
Kylään saavuttuamme löysimme mukavan baarin joskin pieniä haasteita toi oma espanjan kielen taito sekä baarihenkilökunnan osaamattomuus englannissa. Noin 10 espanjalaista yritti tulkata mitä yritin sanoa ja pienen taistelun jälkeen saimme pöytään kokista, jäätelöä sekä sipsejä. Pakko myöntää, että kokis ei ole varmaan koskaan maistunut yhtä hyvältä kuin tuon baarin terassilla. Fiilis oli raukea…
 |
| Tuuliliiviä selkään… Lämpiminäkin päivinä voi laskuissa tulla viileä. Edessä 5km:n lasku kohti Alcolejan kylää. |
Päivä oli mennyt nopeasti ja kun hyppäsimme tauon jälkeen uudestaan pyörien selkään huomasimme, että matka oli jo loppupuolella. Enään olisi jäljellä ”pieni” nousu, jonka jälkeen voisimme lähes ilman duunia lasketella kohti Alteaa ja houkuttelavaa Välimeren rantaa.
 |
| Jake runttaa putkelta. |
Pakko mainostaa, että lasku Confridesin sekä Benimantellin ohi on yksi hienoimmista teistä mitä olen ajanut. Tie sopii mainiosti vauhdikkaaseen laskuun sekä toisella puolella avautuu komea laakso majesteettisesti. Myös muut turistit ovat huomanneet kyseisen laakson hienouden ja Guadalest, joka seuraavana tuli vastaan, on tätänykyä aikamoinen turistimagneetti. Turistibussista on varmasti kiva katsoa maisemia joskin minä valitsen maantiepyörän siihen tarkoitukseen.
Loppumatka tuli jälleen surffailtua taajamien läpi ja alamäet tuntuivat helpottavilta alkupäivän mäkiin verrattuna. Kaiken kaikkiaan reissulle tuli mittaa noin 90km ja nousumetrejä 1841m. Keskari oli huikaiseva 22.5km/h joskin näissä maastoissa se ei kauheasti kerro lenkistä. Kuitenkin päivä oli erittäin onnistunut ja kämpillä jäätelö maistui hyvältä!
 |
| Vuoripäivän profiili. Lähtö välimeren rannalta Alteasta, huippu Puerto Tudons. 75km:n kohdalla ajopäivien tiukin mäkihaaste laskuna Guadalest – La Nucia -tieltä. |
Reilun kahden viikon aikana on tullut ajettua vaihtevella menestyksellä lenkkejä Costa Blancalla. Muutama maininnan arvoinen paikka, jossa maantiepyöräilijöitä näkee paljon on mm. Sellan seutu, vuoristotiet Tarbenan ympäristössä sekä Vall de Aguart.
Maantiepyöräily on ollut erittäin laadukasta kuten avauskappaleesta kävi ilmi. Tiet ovat erittäin hyvässä kunnossa kauttaaltaan kun routaa ei esiinny, kelit ovat suosineet sekä pyöräilykulttuuri takaa sen, että pyöräilijöitä arvostetaan. Jos negatiivisia asioita hakee niin tasaista tietä, jota itsekin triathlonistina arvostan, löytyy vähän ja jos löytyy niin se on asutuksen keskellä rannikolla. Lisäksi merellinen tuuli on myös jotain mihin suomipoika ei ole niin tottunut. Laaksot ”keräävät” tuulta, joka voi mm. aiheuttaa sen, että pyörän selässä pitää tehdä duunia laskuissa, jotta pääsee alaspäin. Yleensä tätä ongelmaa kohtaa laaksoissa jotka avautuvat merelle.
Me vuokrasimme pyörät paikallisesta Crono Bikestä, jonka palveluista ei ole mitään moitittavaa. Alle satasella per viikko saa perushyvän luotettavasti toimivan pyörän alle ja saatavilla on luonnollisesti korjaamon kaikki palvelut. Auttaa huomattavasti matkatavaroiden miettimistä varsinkin kun pyöräily oli vain yksi reissun aktiviteeteistä. Isommissa kaupungeissa on varmasti paremmat pavelut, mutta jo pienessä Alteassa on useampi liike ja valikoimaa riittää.
 |
|||||||||||
| Costa Blancalla riittää idyllisiä kyliä ihmeteltäväksi. Muutaman viikon maisemanvaihto tutuista suomalaisista teistä tekee erittäin hyvää. |
Kiipeilysohlot 