Sade on ehdottomasti yksi maailman aliarvostetuimmista asioista.

Mistään asiasta ei kitistä niin paljon kahvipöydissä kuin huonosta säästä – yleensä sateesta. Tuskin löytyy toista yhtä käytettyä tekosyytä olla lähtemättä ulos. Ja ihan tekijäpiireissäkin sateella selitellään kaikenlaista: omaa suoritusta tai valintoja. Eikä tätä oikein pääse karkuun missään. Sen kun laittaa aamuradion päälle ja se on siinä.

Oikeasti sade on hieno asia enkä nyt tässä tarkoita sen välttämättömyydestä vaan siitä miten se vaikuttaa omaan olemiseen ja tekemiseen. Sade luo tunnelmaa, muuttaa luontoa ja olosuhteita sekä antaa mahdollisuuden selvitä jostain. Yleensäkin muutos tekee hyvää ihmiselle, sillä toki hyvää keliäkin täytyy olla, mutta loputon auringon paiste olisi vain tylsää.

Monet lajit heräävät loistoonsa sadesäällä. Suunnistus on näistä se ilmeisin. Suomalainen metsä ja suunnistus oikein kerjää sadetta. Tekemisen todella tuntee ja metsäluonto on hehkeimmillään. Helteellä ei kannata mennä suunnistamaan. Metsähiihto tulee aikalailla kakkosena. Lumisade on visuaalisestikin upeaa katsottavaa ja kunnon myräkässä alkaa olla myös tunnelmaa. Lisäksi uusi lumi elementtinä on hieno liikkuessa ja monesti upea myös katsella. Itselle oma ykköslaji maastopyöräily saa uutta haastetta. Tämän viikonlopun sateet laittoivat Messilän rinteet hyvinkin haastavaan kuntoon ja suomlainen juuri on märkänä tunnetusti liukas. Täytyy osata sopeutua. Vauhti ei olekaan enää pääasia vaan kaarteissa on tyytyväinen jo pelkästään jonkinmoiseen pitoon märän lehtimaton päällä. Ajaminen on silti ajamista ja siitä nauttii.

Joissain lajeissa ei tietysti ole ihan yhtä paljon ideaa sateella. Maatielle ei lähde ajamaan tai kalliolle kiipeämään sateelle. Kuitenkin suurin osa harrastamisesta ei kärsi sateesta etenkään nykyvarusteilla. Ja aina voi lähteä cyclolenkille tai teknoamaan.

Eli lopetetaan se kitinä ja nyt lenkille. Tänään on aivan loistava sadepäivä.

Edit 13.10. klo 14

Täytyy lisätä pari kommenttia nyt lenkin jälkeen. Aamulla kirjoittaessa vielä satoi, mutta ajaessa paistoi aurinko. No, menee se näinkin. Polut oli sentään kunnon ojia, mutta nopeasti maasto palautuu. Kolmen tunnin ajon aikana kalliot ja juuret alkoi olla jo kuivahkoja.

Toinen kommentti täytyy sanoa varusteista. Maastopyöräilyssä on nyt koko vuoden liukkaimmat kelit ja oikea kumivalinta tekee valtavan eron. Jos ajo tuntuu tökkivän kannattaa tehdä rengasvalinnassa tehdä överit ja laittaa vaikka DH kumia XC pyörään. Tai hypätä fätin selkään. Myös satulaa voi vähän tiputtaa. Ajosta saa todella paljon helpompaa pikku jutuilla kunhan tavoitteena ei ole mikään XC-marathonlenkki.