On ollut äärimmäisen nihkeä ja hivuttava kevät. Yöpakkaset jatkuvat ja kaikki paikat ovat edelleen jäässä. Ihan piruilumielessä sataa luntakin välillä. Vastapainona vielä armoton katupöly ja sepelihelvetti eikä vesisateista ole tietoakaan. Kevät kaupungissa – vuoden paskinta aikaa.

Mielenkiintoista nähdä missä vaiheessa Uudenmaan metsistä lähtee sinne jäätyneet lumet. Ei välttämättä ihan nopein prosessi.

Tämän positiivisen aloituksen jälkeen täytyy kehua työmatkapyöräilyn voimaa. Tuo hienosti struktuuria päivään ja aidon saavuttamisen tunteen kun ei jää vain kotiin istumaan kalsareissa vaan hankkiutuu ulos ja töihin. Voisi sanoa jopa elämän makuiseksi tekemiseksi. Ollut vain harmittavan hankala kauden aloitus. Viikko sitten oli ehkä kerran sellainen keli, että ajamisesta pystyi rennosti nauttimaan. Muuten cyclon kanssa on työmatkalla edelleen osuuksi joissa saa oikeasti varoa ettei käy pahemmin. Kerran onneksi vain kaatunut kunnolla ja siitä selvittiin säikähdyksellä. Nastat tietysti voisi hankkia, mutta sekin on jo tässä vaiheessa myöhäistä.

Kesää odotellessa…