Kävellen töihin

Viime vuosina yksi suurimmista omaan elämänlaatuun vaikuttaneista asioista on ollut työpaikan sijainti. Asumme Helsingin Kalasatamassa ja toimisto on nyt Hakaniemessä. Tärkeimmät speksit ovat noin 20 min kävely ja toimiston ympärillä on kaupunkia eli elämää. Ero kehätien varressa olevaan toimistohotelliin, jonne joutuu matkustamaan jollain välineellä, on valtava. Tietysti myös etätyö onnistuu tietotyöläiseltä, mutta henkilökohtaisesti en pidä siitä. Etätyöskentely on tylsää, olen toimistolla tehokkaampi ja haluan erottaa vapaa-ajan työstä.

Kävely on loistava tapa mietiskellä, huoltaa kehoa ja rytmittää päivää.

Työmatkalla ottaa itselleen pienen ajan jolloin ei tarvitse tehdä muuta. Tai jos ei halua vain olla, niin kuuntelee jotain. Nykyään tarjolla on loputon määrä mielenkiintoisia asioita kuunneltavaksi; musiikkia, asiaa tai tarinaa – viihdettä, tietoa tai työtä. Sisällön voi valita fiiliksen mukaan. Tai kun kuuntelee työasioita voi matkan ottaa mukaan työaikaan.

Erityisesti aamusta on hyvä aktivoida kehoa. Iän karttuessa herätessä on monesti jäykät paikat ja kävely vetreyttää ne. Työmatkapyöräilyyn verrattuna ainakin minulle se on enemmän kehoa huoltava kokemus. Vaikka käytän myös paljon kaupunkipyöriä, niin kävely on monesti mukavampi vaihtoehto vaikka onkin hitaampi tapa. Kävelyä ei missään nimessä pidä väheksyä hyötyliikuntana ja treenimuotona.

Päivän rytmittäjänä ja arkikokemuksena kävely kaupungissa on mitä mukavin kokemus. Voisiko sanoa että työmatkani on kaunis ja ruma positiivisella tavalla. Alueesta johtuen matkalla on paljon rakentamista, joutomaata ja hiilivoimala, mutta myös merenrantaa, vanhaa kaupunkia, luontoa ja elämää. Uteliaana ihmisenä sitä on mukava seurata. Helsingissä myös keli muuttuu. Kun on hyvä takki, ei oikeastaan ole huonoa säätä. Elinen lumimyrsky oli loistava kokemus ja sateessa kävely on ihan normaalia. Varsinkin aamut ovat useasti upeita elämyksiä auringon noustessa tai kuun viipyillessä taivaalla. Kun kävelee vuoden ympäri töihin, näkee ja kokee vuoden kierron sekä tietää mitä ympäristössä ja ulkona tapahtuu. Minä pidän siitä erittäin paljon.

Jotenkin tuntunut tänä talvena olleen erityisen paljon erilaisia sumuisia ja hämyisiä päiviä. Varsinkin aamusta tunnelma on monesti hyvinkin erikoinen ja ainakin erilainen.
Kaupungissa ei ole pimeää talvella, koska siellä on valot. Ja jopa kaupingin valoissa aamuiset kuutamot ovat upeita. Merihaka on leimattu yhdeksi Helsingin rumimmista paikoista, mutta monina aamuina se on kaunis.
Sama maisema muuttuu eri kelillä täysin uudeksi ja usein pienenkin kuvakulman muutos auttaa löytämään jotain uutta.
Eilinen lumimyrsky oli vahva luontokokemus. Silmiä ei aina voinut pitää auki, mutta kunnon vaatteissa kävely on muuten ihan normaalia menoa. Kuljen päivittäin hiljentyneen hiilivoimalan ohi. Ensi reaktiona voisi ajatella sen olevan ihan kauheaa, mutta se on paikallinen maamerkki ja sen kehitystä on mielenkiintoista seurata. Saa nähdä mitä tilalle tulee. Hiilikasa on jo kadonnut.

Jätä kommentti