Tänä vuonna itsenäisyyspäivä sattui mukavasti torstaille, joten Lotta totesi, että samaan yhteyteen voidaan yhdistää hiihtoreissu Leville ja minun syntymäpäivälahja, siis tämä hiihtoreissu Leville. Niinpä lähdettiin jo keskiviikkona reissuun. Alku oli hankalahko, kun Finnair on ripotellut palvelunsa Helsinki-Vantaalla niin, että varmasti saa kävellä kentän muutaman kerran päästä päähän eikä Finnairin koneiden jalkatilatkaan kehuja saa. Mutta matka ei ole pitkä ja perille päästiin.

Perillä odotti tuttu ja turvallinen Lapin kaamos. Pimeäähän se on, mutta rauhallinen luonto, upeat karut maisemat ja runsas lumi tarjoavat kuitenkin aivan erilaisen tunnelman ja virikkeellisemmän talviympäristön kuin Helsingin kirkkaasti valaistut kadut. Ja jos lumiharrastukset alkavat väsyttää, niin Levin uusi kylpylä tarjoaa loistavan tilaisuuden nauttia erilämpöisistä vesistä, saunoista ja poreista jopa ulkona! Neljä päivää meni aivan liian nopeasti, mutta onneksi Lappiin pääsee helposti takaisin, ehkä sitten keväällä taas.

Kaamoksen lumoa!

Sellainen hauska huomio vielä, että vuokra-autoksemme sattui ”julkkis”. Tämän Polon oli japanilaiset ajaneet Huipulla Tuulee -ohjelmassa pitkälle hiihtoladulle, jonne olivat sitten jääneet kiinni. Mutta vahvaa tekoa näyttää Polo olevan kun kulki oikein mukavasti edelleen.

Kodikas asuntomme.

Kirkko kuuluu kylän keskelle.

Kylän raitilla valoa riittää.

Lotta ihalemassa keskipäivän aurinkoa, kyllähän se näkyy kun tarpeeksi korkealle nousee.

Siellä se aurinko kajastelee.

Keväällä tässä on rinnebaari.

Arktinen maisema taustana, minä edessä.

Levi Black.

On ne vaan kuin…

…taideteoksia.

Siellä usvan takana näkyy poro, kohtaa alkaa työt joulupukin apuna.

Siellä niitä maahisia saattaa juoksennella.

Arktinen hissiasema…

…tuiskun takaa näkyvän Levin kylän yläpuolella.

Julkkisauto!