Syksy on mennyt vähän niin ja näin johtuen pääasiassa duunista. Eli voisi selitellä ettei ole ehtinyt. Lisäksi olen saanut kasattua kaiken maailman vaivat ja taudit samaan putkeen. Eli voisi sanoa ettei kaveri enää kestä kasassa. No ehkä nuo liittyvät jopa jollain tavalla yhteen, mutta joka tapauksessa liikkumista on ehtinyt harrastaa oman mittapuun mukaan historiallisen vähän. Viimeistään nyt tähän täytyisi saada muutos. Viikon ehtikin jo olla aktiivinen kunnes homma katkesi taas mystiseen vatsatautiin. Poltteet ulos alkaa olla jo sitä luokkaa ettei millään malttaisi parannella tautia. Ehkä tänään kuitenkin ihan varovasti jotain ihan tosi kevyttä…

Talvi on ehtinyt tässä välillä saapua Helsinkiin. Itse en aluksi juuri ehtinyt noteerata koko asiaa, mitä nyt iltapäivälehtien lööpit ovat maalanneet jokaisen lumisateen kohdalla maailmanloppua. Nyt kun sen on huomannut haluaisi pakostikin ulos metsään, laduille, kallioilla tai oikeastaan ihan mihin vaan. Kelit ovat olleet komeat ja voi vain arvuutella miten hieno tunnelma lähimetsissä jo on. Pääsin itsekin aloittamaan kauden helsinkiläisellä perinnelajilla: jopa autonkaivuu on yllättävän mukavaa kun haluaa tarpeeksi ulos.

Perus puuterit päällä ja polannevalli vieressä. Ei mitään normaalista poikkeavaa.

Oikeastaan tällaisen vanhan rotiskon kanssa pääsee vähän liiankin helpolla. Valli auki puolen auton mitalta ja sitten pikkaisen pakkia ja voimalla valleja vasten ulos kolosta.

Tälle postaukselle on vaikea keksiä edes sopivaa tägiä. Menee enemmän mökkihöperyyden piikkiin kun on taas maannut sängyssä muutaman päivän, mutta kyllä se tästä lähtee. Laitan aiheeksi rehvakkaasti treenauksen. Koko ajan on ollut mielessä harjoitella edes pikkaisen systemaattisemmin ensi kesää varten, jos pysyisi edes jollain tasolla Jaken perässä. Tämä on ihan hyvä postaus alkuun, mutta täytyy todella toivoa parempaa jaksoa liikkumisen kannalta. Aika loppuu muuten kesken.