Jossain paikoissa aika vain yksinkertaisesti pysähtyy. Yksi tällainen paikka on El Chorro Andalusiassa. Pieni kylä lepää kapeassa laaksossa muuntajien hurinan ympäröimänä. Kaikki tapahtuu sopivaa vauhtia, paikat on vähän rempallaan ja jopa laakson pohjalla olevan järven pato sekä voimalaitosrakennelmat huokuvat mennyttä aikaa. Kylää dominoivat suuret kalkkikiviseinät ja järven pohjoispään rotkon suu. Nykyaikaa edustaa vain muutaman kerran päivässä asemalle saapuva juna. Se tuo ja vie ihmisiä oravanpyörästä. Muuten kylillä ei juuri mitään tapahdu. Assan baari on auki varmaan joka päivä. La Gargantassa voi nauttia andalusialaisen keittiön antimia. Pienien talojen seasta löytyy ihmisen kokoinen supermarket ja kiipeilykauppa. Kymmenet ja taas kymmenet kiipeilysektorit ovat kävelymatkan päässä. Aika helppoa elämää, jos minulta kysytään.
Ero on räikeä Madridin katujen vilinään ja duunimessujen maailmaan, jossa mietitään jatkuvasti mahdollisuuksia, seurataan herkeämättä aikaa ja yritetään pysyä valppaina. Välillä on vain niin hienoa päästä irti kaikesta tuosta ja rakentaa päivät syömisen sekä kiipeilyn ympärille. Ei sitä paljoa muuta tarvitse.
 |
El Chorron kylä alamäkeen päin nähtynä. Seutu oli ehkä viime vuosia vehreämmässä kunnossa. Olisikohan tänä vuonna tullut normaalia enemmän vettä kun monet tietkin olivat aika huonossa kuosissa. |
Tuli taas todettua miten kätevä Chorro on ennen kaikkea logistisesti. Käytännössä vuokra-auto ajettiin hotellin eteen parkkiin eikä sitä tarvinnut seuraavan kerran kuin vasta kentälle lähdettäessä. Oikeasti matkat olisivat voineet olla helpoimpia ja myös nopeimpia junilla, joiden aikataulut täytyy tosin pystyä sovittamaan omaan matkustamiseen. Joka tapauksessa Malagan lentokentältä pääsee helposti julkisilla Chorroon saakka. Myös kaikki tarvittavan ruokaan ja kiipeilyyn liittyen saa kylästä. Valikoimat eivät ole kovin laajat, mutta varsinkin ruuan osalta laadukkaat. Majoitusta löytyy leirintäalueesta, Refugioista tai kylän hotellista
La Gargantasta. Kaikki ovat edullisia vaihtoehtoja. Nyt testattiin La Garganta ja täytyy sanoa, että rahoille saa kunnollisen vastineen sekä majoituksen että ravintolan osalta.
 |
Laura tekee muuveja laakson yllä. |
El Chorron vierailu oli tällä kertaa valitettavan nopea irtiotto arjesta. Aina ei pysty ottamaan sitä aikaa jonka haluaisi, mutta jo muutama päivä Chorron hitaassa elämänalassa tekee ihmeitä. Andalusiaa yli pyyhki melkoinen sadealue joka jarrutteli vähän kiipeilyä, mutta reissun viimeisenä päivänä päästiin hyvässä kelissä kalliolle. Koko viikonloppu oli puhuttu Amptraxista eli 5 kp:n sporttireitistä Chorron pääseinän ensimmäisillä sektoreilla. Reitti on laadukas ja ehdottomasti kiipeilemisen arvoinen, jos 5c/6a sportti kiinnostaa. Neljä laadukasta hyvin tasaista kp:tä, jonka jälkeen voi vielä jatkaa seikkailua huippuharjanteelle muutamalla helpommalla kp:llä. Kiipeily on suht jyrkkää ja tällä greidillä tietysti otteita löytyy hyvin. Ekalle kolmos greidin kp:lle voi ottaa jokusen varmistuksen, mutta muuten reitti on pultattu tiheään eikä omaa kamaa tarvitse paitsi, jos haluaa jatkaa harjanteelle saakka. Me vedettiin siis reitin sporttiversio.
 |
Amptrax on laadukasta menoa. Tasaista yhtäsoittoista kiipeämistä löytyy neljän kp:n verran. Tosin me vedettiin niistä kaksi keskimmäistä yhteen. |
Päivän lopuksi kiivettiin vielä jotain kovempaa ja ainakin itse sai kädet harvinaisen kovaan pumppiin. Ihan kaikkialta ei löydy jatkuvan kovaa 6b+:n sporttia 40m reitteinä. Tuollaista settiä kun pääsisi kiipeämään enemmän, voisi oma taso kehittyä. Tietysti sisähallissa saa tehtyä tehokkaasti samanlaista toistoa, mutta kyllä se on niin eri kiivetä hienossa miljöössä ja lukea reittiä oikealta kalliolta kuin kiivetä muovia pitkin täydessä kiipeilyhallissa.
 |
Pojat standillä. |
 |
Laura topissa. |
 |
Tulossa takaisin alas. Kalkkikiviseinistä on vaikea saada nättejä kuvia. Aina saman näköistä louhikkoa vaikka tuokin reitti tuntui niin tasaiselta kiivetessä. |
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...