Itse kiipeily sujui pääosin lajiin totutellessa, erityisesti kallion harjanteelle nousu on pelottava vaihe, mutta kaikkeen tottuu ja ehkä vielä voisi hankkia toisenkin pädin lisäpehmikkeeksi. Jatkon kannalta motivaattorina toimi ainakin se, että onnistuin jollain kumman tavalla vetäisemään reitin Tuhnu, joka on grediltään jopa 6A! Ei mikään kova greidi sinänsä, mutta mulle ihan huikea ulkoboudersuoritus, tosin ko. reitillä mun pituudesta on kiistatta hyötyä. Muut kutoset jäivät vielä haaveeksi, mutta ei ne ihan toivottomilta tuntuneet, ehkä ne siitä vielä menee.

Samalla kun me muut yritimme voittaa pelkomme, taitomme ja reitit, niin Uuno-koira mm. karsi kasvillisuutta, järsi uutta hienoa topoa (uskottavampi se vaan on nyt vähän purtuna…), löysi sukan jota oli kiva pureskella, pyöriskeli vieraiden rapsuteltavana, joi vettä ja tietysti nukkui! Mukavaa tuntui kuitenkin olevan myös Uunolla…

Uuno lukee vielä ehjää topoa.

Nina seuraa esimerkkiä.

Uuno karsii kasvustoa.

Mikko ja Nina yrittää.

Kovaa tämä boulderointi!