Juokseminen on ollut minusta aina lähtökohtaisesti syvältä. Aina kun lähtenyt yrittämään tuntuu eteneminen raskaalta, monotoniselta ja äärimmäisen tylsältä. Muut lajit ovat tuntuneet mielekkäämmiltä eikä juoksemisen idea ole koskaan auennut itselle ja mistään flow kokemuksista on ollut turha edes haaveilla. Lisäksi joka toinen juoksua harrastava tuntuu olevan enemmän tai vähemmän rampa, eikä omakaan kokemus ole tuonut hyvää oloa kehoon vaan juoksu ottaa yllättävän kovaa kehoon ja vaatii muita omia lajeja enemmän palauttelua.
 |
| Juoksijat ovat erikseen. Toisille se sopii. |
Antaisin koko lajin olla ellei juokseminen olisi niin perustavanlaatuinen juttu. Tämä on ongelma. Pitkään ajattelin, että ongelman kanssa on vain parempi elää, mutta viimeistään nyt seikkailukisoissa käydessä menee hermot juoksemisen kanssa. Se on vain liian raskasta ja asialle täytyisi tehdä jotain. Muutenkin juoksemisen voi lukea melkein yleissivistykseen. Se vaan pitäisi olla hallussa.
Olen kyllä aina omistanut lenkkarit ja käynyt aina joskus lenkillä. Yleensä jostain muusta syystä kuin itse juoksemisen takia. Monesti kaverin kanssa tai joku urheilullinen tavoite mielessä. Olen myös läpäissyt muutaman maratonin ja tässä nimenomaan paino sanalla läpäissyt. Mitään jatkuvuutta ei kuitenkaan ole ollut tai sen syvempää ymmärrystä mitä ollaan tekemässä. Kunhan käytiin lenkillä vähän niin kuin suurin osa Töölönlahtea kiertävästä jengistä.
 |
| Luonto antaa paljon oli laji mikä tahansa. |
Nyt oikeastaan ensimmäistä kertaa elämässä olen juossut pidemmän jakson säännöllisesti. Olen yrittänyt pitää kiinni kahden lenkin viikkovauhdista ja hankkia riittävän tuntuman tekemiseen, jotta lenkille lähtö ei olisi enää itsensä pakottamista vaan sinne voisi oikeasti mennä nauttimaan. Nyt useamman kuukauden kokemuksella voi sanoa, että ehkä jonkinlainen tuntuma on saavutettu. Silti vielä tässä vaiheessa liikutaan herkällä alueella ja jo parin viikon tauko tuntuu yllättävän paljon. Miten sitten saa itsensä juoksemaan? Alla omat havainnot.
Paljon lyhyttä
Yritän juosta useasti ja palautua nopeasti. Eli käytännössä lyhyitä tarpeeksi kevyitä lenkkejä. Olen pitänyt kolmeakymmentä minuuttia miniminä. Juoksen harvoin ilman syytä yli tuntia. Tällä tavalla jalat pysyvät siedettävässä kunnossa varsinkin, jos juostaan kovalla alustalla. Samoin vauhtia pystyy pitämään ja ei ehdi tylsistymään. Juoksu rasittaa paljon jalkoja varsinkin jos lajiin ei ole pohjia. Minulla ei ole pienintäkään kiinnostusta pitää lepopäiviä muista lajeista juoksemisen takia, joten pidetään rasitus kohtuullisena.
Maasto ja kartta
Muutos on yllättävän suuri kun lähtee juoksemaan vaihtelevaa alustaa luonnon keskellä. Virikkeitä on yhtäkkiä vaikka kuinka ja paljon eikä meno ole enää niin tylsää. Maaston muodot, luonnon pienet ihmeet ja metsän tuoksut stimuloivat. Myös jalat tykkäävät kun alusta ei iske suoraan kaikkiin niveliin. Ero on aivan käsittämätön kun otetaan vielä kartta käteen ja lähdetään suunnistamaan. Minä, joka yhdellä kierroksella Töölönlahden ympäri ehdin manaamaan lähes kaiken mahdollisen ties minne, pystyn suunnistamaan kevyesti puolitoista tuntia. Aika menee huomaamatta ja oma juoksuvauhti ja suunnistustaito kohtaavat sen verran hyvin, että pystyn pitämään ihan ok vauhtia. Tosin viime viikkojen iltarastien pitkät radat ovat olleet aika rapsakoita.
 |
| Minä pidän suunnistamisesta. Vauhti ei ole tasaista ja välillä täytyy tehdä jotain ihan muuta kuin juosta, mutta ainakin normaalisti iltarasteilla saan hyvät juoksutreenit, vaikka rata olisi vähän vaikeampikin. |
Kengät
Yllättäen olen alkanut ajattelemaan enemmän juoksutossuja, vaikka aluksi ajattelin ettei minun juoksuharrastus vaadi mitään ihmeellistä. Ostin pari kuukautta sitten normaalit kovan alustan lenkkikengät ja hain ne alan erikoisliikkeestä ihan ”peruskestävillä” spekseillä. Kengät tuntuivat aluksi oudoilta, parilla lenkillä pisteli polviin ja nyt aina niillä juostessa tuntuu kaikki pysähtyvän. Niillä ei yksinkertaisesti pääse eteenpäin. Samoin jouduin ostamaan uudet maastokengät ja ne tuntuvat vielä vajaan satasen jälkeen monoilta. Juoksukengät vaikuttavat oikeasti paljon tuntumaan ja lajin mielekkyyteen. Olen viime vuosina tottunut aika yksinkertaisiin kenkiin ja vahvasti tuettu ja korotettu peruslenkkari tuntuu oudolta. Ostin nyt kuitenkin tuettuja kenkiä kun ajattelin jalkojen kestävyyttä. Ehkä on kuitenkin pakko ostaa vielä yksi rullaavampi pari, joilla juokseminen tuntuisi taas juoksemiselta.
 |
| Juokseminen voi olla joskus hauskaa. Jutun kuvat ovat viime kesältä kun käytiin juoksemassa Pirttimäen kiintorasteja. Menossa mukana Laura ja Jake. |
Täytyy yrittää pitää yllä hyvää tuntumaa ja maastolenkkarit on tarkoitus ottaa mukaan myös lomareissulle. Olen ajatellut, jos vaikka yhdistäisi jotenkin kivasti nähtävyyksien katselun ja juoksemisen. Loppuajan voikin viettää terdellä. Olen koko ajan ajatellut, että syksymmällä voisi olla jo jossain juoksukunnossa. Tarkkaillaan tilannetta ja katsotaan laittaako itsensä johonkin kovempaan testiin.
Kiipeilysohlot 
Odottelinkin jo tätä kirjoitusta. 🙂 Voisin joskus pitää sohloille juoksukoulun. Tuon voisi järkätä vaikka kun tuutte reissuiltanne takaisin ja minulla on koivet kunnossa.
TykkääTykkää
Joo, se on ihan hyvä idea. Nyt on tosiaan päivät kortilla, mutta lomien jälkeen ehtii.
TykkääTykkää
Mitäs täällä avaudutaan. Tekeminen muuttuu mielekkääksi, kun on joku tavoite miksi juokset, ja toiseksi ihan vaan tekemisen kautta. Lyhyitä ja kevyitä lenkkejä alkuun ja myös erilaisia lenkkejä, ei aina monotonista vauhtia. Kun kehityt tekeminen muuttuu pikkuhiljaa mielekkääksi, kun alat tuntemaan itsesi aika hyväksi. Eli mikäs maratoni vedetään syksyllä? Suurkaupungit kiinnostavat.
-Juha W.
TykkääTykkää