Norjan kevätretken jatko-osa Ruotsissa

…(tämä teksti on jatkoa tekstille ”Kevätretki Norjaan) ja suunnattiin Ruotsin puolelle trädikiipeilystään kuuluisaan Bohusläniin, jota meidän köydellä Mot Sola reitiltä alas hilautuneet ruotsalaisetkin kehuivat. On tietysti mahdollista voivotella, että ”kun piti vetää pitkiä reittejä” ja ”eihän siellä Bohuslänissä ole kuin sellaisia päälle 50 metrisiä reittejä”…eli vähän pidempiä kuin Suomen pisimmät ja niitä noin 50 metrisiä kallioita tuntui olevan joka pellon laidassa…ei taaskaan ole tasan käynyt olosuhteiden jakoprosessi silloin aikojen alussa…

Mutta siis onnistuneen Via Lara operaation jälkeen juuri kaatosateen alta kuivana autoon päässeinä (siis päinvastoin kuin ruotsalaiset ystävämme, ei ne aina oo ”hannu hanhia”) kävimme Nisserin leirintäalueella jääkylmässä suihkussa, kun ei ollut niitä 10 kruunun kolikoita, ja suuntasimme Civicin keulan kohti Horten – Moss lauttaa ja Ruotsia. Ajelu vei aikansa, mutta nyt oltiin perillä ihan iltahämärässä, tai ainakin reilusti ennen puolta yötä. Teltta iskettiin pystyttiin ensimmäiselle pläntille joka tuli vastaan ja pian paikalle saapui myös aiemmin päivällä kalliolla kastuneet ruotsalaiset.
Ruotsalaiset hieman kertoivat meille majapaikasta ja talon tavoista. Paikan nimi on Klättertorpet (http://www.klattertorpet.se/) ja alueella on idyllinen leirintäalue puiden siimeksessä sekä ”lato”, johon sopii yöpymään noin 10 henkilöä ja ja jossa sekä ladossa nukkuvat että teltassa nukkuvat voivat kokkailla ja viettää aikaansa. Me majoituimme siis teltassa, mutta ruotsalainen porukka meni latoon. Lato on kiva, mutta pari varjopuoltakin löytyy, latoon pitää kavuta mäen kautta, jonne nousu ladolta on jyrkkä ja kun jalat on puhki niin se pännii ja toinen varjo puoli kajahtaa kuuluville noin klo 05, eli vieressä olevan kanalan komea kukko, komea sekä ääneltään että olemukseltaan. Mutta muuten mukava paikka. Sen verran vielä faktaa majapaikasta, että he myyvät lähialueen uutta topoa, tosin se edellyttää isäntäväen paikalla oloa, sunnuntaiaamuna ketään ei näkynyt. Toisaalta vanha topo löytyy ladon pöydältä ja se on täsin kelvollinen ja siitä voi nappailla kuvia jollain digivehkeellä, vaikkapa iPadillä. Majoituksen maksu tapahtuu siten, että nimet kirjataan ladon pöydällä olevaan kirjaan ja rahat jätetään kirjekuoreen parkkipaikan ilmoitustaulun takana olevaan postilaatikkoon. Käteistä siis tarvitaan. Suihkua  alueelta ei löydy, mutta huussi löytyy ja tosiaan ladossa on keittiö ja juomavettä on saatavilla hanoista ympäri aluetta.
Noin, siinä tärkeimmät faktat. Sunnuntaina suunnattiin ruotsalaisten ystäviemme suosituksesta Hallindeniin erityisenä tavoitteena kolmen tähden klassikkoreitti Prismaster (6-). Kalliolla kyseltiin paikalla olleelta nuorelta parilta vähän infoa ja valittiin alkuun treenireitiksi 10 metrinen Vad är otid (6-). Minä lähdin ennakkoluulottomasti reittiä liidaamaan, joka oli selkeä virhe… Kyseessä oli siis nimenomaan halkeama ja kun sekä käsi- että jalkatekniikka oli täysin hukassa niin toteutuksesta tuli yksi elämäni surkeimmista liideistä, ainoa plussa ehkä se, että lopulta pääsin reitin ylös asti suunnattoman itkun ja hammasten kiristyksen voimalla. Samantien todettiin, että jammailu ja muu halkeama tekniikka vaatii harjoittelua, joten viriteltiin yläköysi reitille ja alettiin hioa tekniikkaa. Ja siitähän se tekniikka hioutui vähitellen. Vielä kun vetäisin vierestä reitin Hatad och motarbetad (6+) lämmittelyksi yläköydellä niin oli aika siirtyä suuremmalle seinälle. Ensin vetäistiin Prismaster ja vielä perään I andra Hand (5+), tähtireitti sekin. Molemmat jaettiin kahteen köyden pituuteen, koska reitit olivat sen verran pitkiä ettei meidän köydet oikein olisi yhdellä vedolla riittäneet, eli reilusti yli 50 metrisistä reiteistä puhutaan.
Kun kiipeilyt oli kiipeilty, niin palattiin kauniissa ilta-auringossa Klattertorpettiin, jossa huomattiin olevamme ainoat majoittujat. Pienen pohdinnan jälkeen pistettiin teltta kasaan ja vallattiin lato. Näin saatiin teltta kuivana kasaan ja päästiin valmistamaan kunnon illallinen jäljellä olevista aineksista sekä tietysti loikoilemaan ladon mukaville sohville. Illallisesta tulikin loistava. Pääruoka oli pekoni-sieni-herneenpalko pasta suolalla ja pippurilla maustettujen keitettyjen parsakaalien kanssa. Pastan jälkeen vedettiin vielä kulhollinen salaattia ja ohessa pari lasia punaviiniä. Hyvää oli ja täyteen tuli!
Aamu ei sitten varsinaisesti valjennut vaan kajahti…naapurin kukon komea kiekaisu herätti varmaan noin klo 05, loppuyö meni sitten välillä torkkuen välillä kiekumista kuunnellen. Kun lopulta päästiin punkista ylös, aamuaurinko paistoi jo kauniisti. Syötiin aamiainen ulkona auringossa ja pistettiin tavarat kasaan. Vielä oli edessä vähän kiipeilyäkin, itse asiassa vain yksi reitti lopulta ehdittiin.
Suunnaksi otettiin toinen kovasti kehuttu kallio, Häller. Aluksi vähän ihmeteltiin, että onko auto tarkoitus jättää maatilan pihaan vai mihin, no vietiin lopulta tien varteen, jotta ei aiheuteta vahingossa mitään harmia hienolle kalliolle. Lyhyen lähestymisen jälkeen seisottiin kallion juurella ihastelemassa. Taas tuli mieleen, että täällä näitä Olhavaakin komeampia kallioita kököttää vieri vieressä. Aika oli kuitenkin kortilla, joten ei muuta kuin ylös klassikkoreittiä Mallorol (6-). Minä totesin jo heti aamusta, että nyt on olo jo niin hakattu, että liidaus tulee olemaan kortilla ja Mikko kun nyt on muutenkin meistä se perusliidaaja, niin Mikko sai kunnian lähteä vetämään köysistöä. Mikon meno sujui tasaisen varmasti, mitä nyt pientä napinaa kuului ”pään heikkoudesta” ja kruksissa tuli käytyä massiivisten manailujen jälkeen köydessä, hieno liidi kuitenkin taas kerran Mikolta! Minä sitten raahauduin kakkosena niillä voimilla mitä jäljellä oli.
Maisemat huipulta oli komeat. Kävely alas ei tainnut kuitenkaan sujua täysin oppikirjamaisesti. Puskettiin ties minkä pusikoiden läpi ennen kuin löytyi reitti alas. Alhaalla alkoi kiipeilytossut ahdistaa jo sen verran, että siirryttiin paljasjalkakävelyyn loppumatkaksi reppujen luo, hyvää treeniä ja palauttelua! Siitä sitten vaan autolle ja keula kohti sopivaa huoltista, jossa vaihdettiin puhtaat vaatteet, minä kävin jopa suihkussa ja lopuksi pakattiin kiipeilykamat lentoa varten laukkuihin, ja hodariahan ei tietenkään voi välttää ruotsalaisella tai norjalaisella huoltiksella! Enää oli jäljellä ajelu Oslon kentälle, lento kotiin ja paluu arkeen.
Tällä lautalla  mentiin meren yli.
Klättretorpetin ”lato” ulkoa ja…
…sisältä.
Klättretorpetin kanala ja idylliset maisemat.
Itse metelöitsijä kavereineen.
Nämä portaat meinasi välillä väsyttää.
Lysekilissä käytiin ensimmäisenä aamuna aamiaisella, katseltiin kaupungin komeita kallioita ja kirkkoa sekä nostettiin rahaa majapaikan maksua varten.
Hallindenin lähestyminen kulkee romanttisesti rautatietä pitkin.
Itse kallio, pieni piste vasemmassa laidassa olen minä.
Valmistautumista.
Vad är otid keskellä ja Hatad och motarbetadad vasemmassa reunassa.
Klassikko Prismaster.
Poiskin käveltiin romanttisesti rataa pitkin, nyt ilta-auringossa.
Toiset näyttivät käsittelevän kiipeilykamoja kiipeilypäivän jälkeen vähän järjestelmällisemmin…
Häller, komea on sekin!
Hällerin klassikko Mallorol keskellä.
Ja lopulta huoltiksen kautta lentokentälle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s