Lauantaiaamuna meillä oli toimistotyöläisen mäkilähtö Helsingistä jopa niinkin aikaisin kuin klo 9. Ensin suunnattiin Hollolaan, jonne ranskikset jäivät mummolaviikonloppua viettämään. Sieltä sitten hiljalleen, tai no aika kovaakin, ajeltiin Riihivuoreen. Keli oli nihkeä ja laskujen alku viivästyi hetken kun vessareissulla nähtiin uskomattoman maukkaan näköiset laskiaispullat ja ne piti pelastaa parempiin vatsoihin, hyvin pelastuivat ja olivat yhtä maukkaita kuin runsaita. Pullien voimalla päästiin rinteeseen ja vaikka keli oli nuhjuinen niin rinteet olivat miltei läskilaskijan unelmakunnossa. Jossain vaiheessa piti kuitenkin lounastaa ja pelastaa kanansiipiä, ranskanperunoita ja ennen kaikkea vohvelit jäätelöllä ja kinuskikastikkeella parempiin vatsoihin. Energiatankkaus on tärkeä osa vaellusreissuun valmistautumista, mutta myös laskea kannattaa. Niinpä päästiinkin lounastankkausten jälkeen kovaan iskuun ja loppuilta tykitettiin ihan hullun vauhtia erityisesti keskuksen jyrkintä reunarinnettä. Ninan Suunnon mukaan kilometrejä kertyi jotain 40, että muutama nousu ja lasku kerettiin vetäistä.

Joskus seiskan hujakoilla lähdettiin kohti Jämsää ja majapaikaamme Jämsän Gasthausia. Aika klassikko hotelli! Venäläinen pariskunta pyörittää hieman karua, mutta kotoisaa hotellia kiitettävän tarmokkaasti. Hotelli todellakin on karu, mutta huoneet ovat siistit, sauna löytyy, hyllyssä on lehtiä ja aamiainen on kotoisa, runsas ja maukas ja ennen kaikkea majoitus on edullinen. Aivan täydellinen mesta laskureissaajan yöpyä!

Klassikko oli myös pizzeria Valentino tms. Jämsän keskustassa. Seinällä vuodelta 1989 olleen savuttomuuskunniakirjan perusteella perinteikkään paikan pizzat olivat hyviä, alkusalaatti kuului hintaan ja punaviiniäkin haettiin jostain sammiosta. Vatsa täyttyi rankan laskupäivän jälkeen mukavasti.

…nukkua.