Kesäkauden alussa


Viikko sitten sunnuntaina Italiasta paluun jälkeen oli väsynyt. ”Arkimatkailu” on lopulta aika hektistä. Töitä tuli tehtyä enemmän kuin ajatteli ja kun on Finalborgon tapaisessa paikassa on sitä pakko myös harrastaa. Ei vain malta olla tekemättä kaikkea. Se johtaa tietysti suorittamiseen ja koko kroppa jaloista sormen päihin väsähti. Olo oli viimeisinä päivinä niin hapokas ettei mäkitestistä tullut oikein mitään ja lähtöpäivänä polkujuoksureittiä Jaken perässä edetessä pohkeet huusivat jo ylämäessä kävelystä. Myös forkkarit ja sormet olivat valmista tavaraa, jota ei itsellä ihan älyttömän usein ulkokiipeilyssä tapahdu.
Finalessa oli rentoa. Paljon helppoa lähiliikuntaa aurinkoisessa lempeän lämpimässä kelissä. Aina kuitenkin voi tapahtua haavereita. Jukka teippasi sormet boulder-päivän jälkeen ja veteli loppu loman kevyesti muiden mukana. Itse on nykyään aika varovainen minkä tahansa kehontuntemuksen kanssa ja yrittää välttää turhia takapakkeja.
Väsymys oli kuitenkin hyvää tervettä laatua. Siitä palautuu ja kroppa kestää sopivan rasituksen jälkeen kesälajien haasteita uudella tavalla. Tosin toisinkin olisi voinut käydä. Väänsin pari sormea kalliolla oudon muotoisessa poketissa ja ne vähän pelästytti kun vasen keskisormi oli puutuneena monta päivää. Nyt viikon päästä sormet ovat kuitenkin kunnossa eikä mitään takapakkia tarvinnut ottaa. Siis vaikka väsytti, niin hyvin pääsi tavoitteisiin monipuolisen tekemisen osalta.
Finalen saldoksi tuli melkein kymmenen ulkokiipeilysessiota, muutamia maastojuoksuja ja reilut kolme sataa kilometriä pääasiassa mäkistä pyöräilyä. Parina päivänä oli alla maastopyörä ja ne menivät nopeasti Finalen mahdollisuuksia ihmetellessä. Jos vähänkään raffimpi maastoajo kiinnostaa, on Liguria kyllä hieno mesta. Pääasiassa ajoin kuitenkin maantietä ja kymmenen päivän pyörävuokran aikana pääsi lajin kanssa taas suht sinuiksi talvitauon jälkeen. Juoksumaastoa löytyy samaten ja heti kylän porteilta alkaneet mäet toivat touhuun oman kovuuden. Kiipeily saa kuitenkin suurimmat avut tällaisesta kevään varaslähdöstä. Metrejä tuli hyvin. Paljon helppoa ja aina välillä jotain vähän hankalampaa. Kaikki kiipeäminen oli käytännössä on-sighttaamista, mikä itselle parhaiten maistuukin. Pari reittiä ei mennyt joka kertoo ettei kokoajan oltu omalla mukavuusalueella vaan yritin tosissaan venyttää kiipeilyä haastavammalle greidille. Monesti tämä tahtoo jäädä, mutta olen yrittänyt valita vaikeampaa reittiä ennakkoluulottomasti ja saada vihdoin jotain kehitystä aikaan. Pidempiä reittejä kiivettiin sen verran, että pystyy toteamaan rutiinien olevan halussa ja homman toimivan ilman säätöjä.
Jaakko nousee Ermano Fossatin ensimmäisiä askeleita. Hyvien maastojen ja kauniiden näkymien lisäksi Finalesta löytyy paljon merkattua polkua ja vielä kaiken päälle opaskirja. Kaikki tämä motivoi harrastamaan.
Sunnuntai oli totaalinen lepopäivä. En tehnyt juuri mitään muuta kuin purin matkalaukun. Töitä toki nyt arkiviikolla on riittänyt, mutta tein ensimmäisen kunnon liikunta-aktiviteetin vasta torstaina. Juoksu kulki aika kevyesti, mutta vaikea sanoa muuten onko levännyt olo. Kai se on. Nyt olisi taas tarkoitus alkaa liikkua. Vaikka kevät ei nyt vielä ihan hirvittävällä voimalla puskekaan päälle, on Italiasta haetut hyvät vauhdit parasta pitää yllä. Tänään olisi tarkoitus tehdä viikon pitkä treeni juosten.
Arkea voi viettää monella tapaa, nykyään töitä tehdään monilla aloilla joustavasti ja tietysti omilla elämän valinnoilla voi vaikuttaa mihin aikansa käyttää. Loppupeleissä se on itsestä kiinni.
Viikolla polkuja juostessa mietti suunnistuskauden aloittamista ja kalliollekin pitäisi päästä. Pyörä toimii arkena työmatkoilla hyvänä tehotreeninä kun ajaa vähän pidemmän kautta takasin kotiin. Maantielle en vielä ole uskaltanut eikä kylmä graniitti vielä liikoja houkutellut, mutta nyt se kuitenkin alkaa – kesäkausi.
Myös viime vuonna olin tässä vaiheessa hyvässä vauhdissa kun Alteassa tuli suoritettua aikalailla samanlaisen setin lajeja kuin nyt Finalessa. Silloin vain tie kesään oli kiharaisempi kun keväällä työ vei liikaa energiaa ja lomailut alkoivat mm-fudiksella. Lopulta koko kesä oli aikalailla paketissa jo heinäkuun lopussa suunnilleen takaisin normi kuntoon päästessä. Nyt pitäisi pystyä parempaan ja tasapainoisempaan tekemiseen. Se ei vaadi edes mitään ihmeellistä vaan vain sopivaa tasapainoa työn ja vapaa-ajan kesken, mukavaa perusliikuntaa ja kunnossa pysymistä. Ei pitäisi olla vaikeata.
Suomalaisen vinkkelistä kiipeily on niin eri juttu ulkomailla. Pitkää hyvää reittiä on vaikka kuinka paljon eikä samalle linjalle tarvitse kahdesti lähteä, jos ei halua. Asiasta on tullut tässäkin blogissa avauduttua useasti, mutta maantieteelle nyt ei vain voi mitään.

Mitään mahtavia tavoitteita ei ole asetettu. Mitä nyt pari vanhaa vetoa kummittelee. Olen miettinyt alkuvuodesta mikä voisi motivoida. Muutamia seikkailu kisoja tulee varmasti käytyä läpi ja ehkä se haaste voisi löytyä siltä saralta. Nopeutta ei taida tällä menolla paljoa kehittää, mutta joku suurempi ja kokonaisvaltaisempi haaste voisi kiinnostaa. Täytyy katsella tapahtumia. Kiipeilyssä eniten kiinnostaa pitkät reitit ja ehkä jopa vähän korkeammalla tapahtuva alppikiipeily. Viime vuosien kesälomat ollaan vietetty pääosin Skandinavian pohjoisosissa, mutta nyt ollaan puhuttu Alpeista. Tietysti kalliota kiivetään, mutta ehkä mukana voisi olla joku alppireittikin. Joka tapauksessa mitään kalenteria tai asetettuja tavoitteita en vielä ole keksinyt. Täytyy jarkaa treenejä fiiliksen mukaan ja keksiä jotain.

Kesän suunnitelmien kanssa on vielä vähän ihmeissään.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s