Viikko sitten sunnuntaina Italiasta paluun jälkeen oli väsynyt. ”Arkimatkailu” on lopulta aika hektistä. Töitä tuli tehtyä enemmän kuin ajatteli ja kun on Finalborgon tapaisessa paikassa on sitä pakko myös harrastaa. Ei vain malta olla tekemättä kaikkea. Se johtaa tietysti suorittamiseen ja koko kroppa jaloista sormen päihin väsähti. Olo oli viimeisinä päivinä niin hapokas ettei mäkitestistä tullut oikein mitään ja lähtöpäivänä polkujuoksureittiä Jaken perässä edetessä pohkeet huusivat jo ylämäessä kävelystä. Myös forkkarit ja sormet olivat valmista tavaraa, jota ei itsellä ihan älyttömän usein ulkokiipeilyssä tapahdu.

Väsymys oli kuitenkin hyvää tervettä laatua. Siitä palautuu ja kroppa kestää sopivan rasituksen jälkeen kesälajien haasteita uudella tavalla. Tosin toisinkin olisi voinut käydä. Väänsin pari sormea kalliolla oudon muotoisessa poketissa ja ne vähän pelästytti kun vasen keskisormi oli puutuneena monta päivää. Nyt viikon päästä sormet ovat kuitenkin kunnossa eikä mitään takapakkia tarvinnut ottaa. Siis vaikka väsytti, niin hyvin pääsi tavoitteisiin monipuolisen tekemisen osalta.

Finalen saldoksi tuli melkein kymmenen ulkokiipeilysessiota, muutamia maastojuoksuja ja reilut kolme sataa kilometriä pääasiassa mäkistä pyöräilyä. Parina päivänä oli alla maastopyörä ja ne menivät nopeasti Finalen mahdollisuuksia ihmetellessä. Jos vähänkään raffimpi maastoajo kiinnostaa, on Liguria kyllä hieno mesta. Pääasiassa ajoin kuitenkin maantietä ja kymmenen päivän pyörävuokran aikana pääsi lajin kanssa taas suht sinuiksi talvitauon jälkeen. Juoksumaastoa löytyy samaten ja heti kylän porteilta alkaneet mäet toivat touhuun oman kovuuden. Kiipeily saa kuitenkin suurimmat avut tällaisesta kevään varaslähdöstä. Metrejä tuli hyvin. Paljon helppoa ja aina välillä jotain vähän hankalampaa. Kaikki kiipeäminen oli käytännössä on-sighttaamista, mikä itselle parhaiten maistuukin. Pari reittiä ei mennyt joka kertoo ettei kokoajan oltu omalla mukavuusalueella vaan yritin tosissaan venyttää kiipeilyä haastavammalle greidille. Monesti tämä tahtoo jäädä, mutta olen yrittänyt valita vaikeampaa reittiä ennakkoluulottomasti ja saada vihdoin jotain kehitystä aikaan. Pidempiä reittejä kiivettiin sen verran, että pystyy toteamaan rutiinien olevan halussa ja homman toimivan ilman säätöjä.

Sunnuntai oli totaalinen lepopäivä. En tehnyt juuri mitään muuta kuin purin matkalaukun. Töitä toki nyt arkiviikolla on riittänyt, mutta tein ensimmäisen kunnon liikunta-aktiviteetin vasta torstaina. Juoksu kulki aika kevyesti, mutta vaikea sanoa muuten onko levännyt olo. Kai se on. Nyt olisi taas tarkoitus alkaa liikkua. Vaikka kevät ei nyt vielä ihan hirvittävällä voimalla puskekaan päälle, on Italiasta haetut hyvät vauhdit parasta pitää yllä. Tänään olisi tarkoitus tehdä viikon pitkä treeni juosten.

Viikolla polkuja juostessa mietti suunnistuskauden aloittamista ja kalliollekin pitäisi päästä. Pyörä toimii arkena työmatkoilla hyvänä tehotreeninä kun ajaa vähän pidemmän kautta takasin kotiin. Maantielle en vielä ole uskaltanut eikä kylmä graniitti vielä liikoja houkutellut, mutta nyt se kuitenkin alkaa – kesäkausi.

Myös viime vuonna olin tässä vaiheessa hyvässä vauhdissa kun Alteassa tuli suoritettua aikalailla samanlaisen setin lajeja kuin nyt Finalessa. Silloin vain tie kesään oli kiharaisempi kun keväällä työ vei liikaa energiaa ja lomailut alkoivat mm-fudiksella. Lopulta koko kesä oli aikalailla paketissa jo heinäkuun lopussa suunnilleen takaisin normi kuntoon päästessä. Nyt pitäisi pystyä parempaan ja tasapainoisempaan tekemiseen. Se ei vaadi edes mitään ihmeellistä vaan vain sopivaa tasapainoa työn ja vapaa-ajan kesken, mukavaa perusliikuntaa ja kunnossa pysymistä. Ei pitäisi olla vaikeata.