Pääsimme Mikon ja Jaken kanssa alkukesästä mukaan Marjaniemen Melojien multiport-jaoksen yhdistelmätreeneihin. Lyhyesti kuvattuna treenit kulkevat niin, että viideltä arki-iltana tavataan Marjaniemen Melojien majalla ja jaetaan osallistujille reittikirja sekä kartat. Seikkailu-urheilukisoista tutun reittisuunnittelun jälkeen noin kuudelta startataan reitille, joka sisältää ratamestarin mielen mukaisen kombon kisoissakin normaalisti edustettuina olevia lajeja; juoksua, maastopyöräilyä sekä melontaa ja joskus jopa lajin varsinaisena suolana toimivia questeja. Ratamestarina on koko mukana olomme ajan ansiokkaasti toiminut Tuomas Sovijärvi, ja me olemme päässeet vain nautiskelemaan kerta toisensa jälkeen hienosti mietityistä reiteistä. Heti kun oma tuntuma touhuun paranee, täytyy itsekin tarjoutua viikkotreenin ratoja suunnittelemaan.

Ensimmäinen viikkotreeni johon osallistuin ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä. Aiemmin viikolla kerätyt runsaat pyöräilykilometrit hidastivat vauhtia pyöräilyosuudella, juoksuosuudella ja pyörän päälläkin vähän pummailtiin ja lopulta oltiin pimeän jo laskeutuessa Sipoonkorvessa paikassa josta ei päässyt pois kuin polkemalla useamman kilometrin verran lisää maastopolkuja niinsanotusti perstuntumalla kun otsalamput oltiin nohevasti jätetty Marjaniemeen odottamaan melontaosuutta. Kun vihdoin saavuttiin vaihtoalueella oli kello jo yli puolen yön, maalin sulkeutumisesta tunti aikaa ja muu porukka jo vähän ihmeissään missä viivymme. Hyvä kun eivät lähteneet etsimään, mutta Mikko onneksi osasi kertoa että minulla saattaa välillä mennä suunnistusreitellä yllättävän pitkään. Jäi melonnat väliin, metsätaipaleella ikävöidyistä otsalampuista päästiin silti hyötymään vielä kotimatkalla Kalasatamaan.

Alun pohjanoteerauksen jälkeen on viikkotreeneissä ollut ihan hyvä ja lievästi nousujohteinen suoritustaso. Ihan joka kerralla ei olla päästy mukaan, eikä ihan joka viikolle ole kisa- ja muiden kiireiden takia treeniä järjestettykään mutta nyt jo on takana ainakin neljä hyvin erilaista yhdistelmätreeniä. Mukana on ollut hyvin monimuotoisia treenejä kolmen lajin yhdistelmästä juoksu- ja melonta-rogainingiin. Kaikista on alkujännityksen jälkeen jäänyt hyvä fiilis, kun on omallakin urheilutaustalla pysynyt edes jokseenkin hyvin muun porukan vauhdissa.

Viime keskiviikon treeni oli nimeltään ”Kuninkaansaari ja Vallisaari Special”. Kuten nimikin kertoo, oli saarilla seikkailu suuressa osassa illan kulkua. Startti otettiin kuitenkin pyörillä, ja keräiltiin rasteja Marjaniemen ja Viikin väliltä. Oltiin ekaa kertaa Mikon kanssa treenipari, ja vieläkin suurempana poikkeuksena tavanomaiseen minä hoidin suunnistuksen pyöräilyosuudella. Apukuski kyllä huuteli perästä jos näytti siltä että mennään väärään suuntaan, mutta aika mallikkaasti mielestäni selviydyin vaikka hitaampaa se kartanluku  vauhdissa edelleen on kuin kokeneemmilla tekijöillä.

Pyöräilyn välissä oli quest Herttoniemen hyppyrimäellä, jossa juostiin 6 kertaa mäen alla olevasta montusta hyppyrimäen juurelle ja takaisin alas. Oltaisiin Mikon kanssa vedetty mäkitreeni tuplana, jos ei Tuomas olisi ystävällisesti vinkannut että reittikirja kertoo että riittää yhteensä 12 vetoa koko joukkueelta.. Kesän helteisimpänä iltana 6 kertaakin kyllä riitti. Pyöräilyn jälkeen alkoi reitin pisin osuus eli melonta Marjaniemestä Vallisaareen ja takaisin. Ei olla Mikon kanssa mitenkään teknisesti taitavia kajakilla melojia, ja tuntui että vaikka kuinka käytti voimaa niin paatti eteni suunnilleen samaa, 6-8km/h vauhtia tuulen suunnasta ja aallokosta riippuen. Matkalla kohti Vallisaarta keräiltiin rasteja Laajasalon eteläpuolelta, ja jännitettiin riittääkö meillä vauhti että päästään Vallisaaren juoksuosuudelle ajoissa ennen kl.22:00 cut-offia.

Tarkalla ajoituksella n.kl.21:08 päästiin Kuninkaansaaren rantautumispaikalle. Kajakista noustua huomasimme, että jalat olivat aivan puuduksissa ja pyöräilyhousujen tyyny täynnä vettä. Olo juoksemaan lähtiessä ei siis ollut ihan priimaa, mutta kirmattiin silti kohti Vallisaarta kuin vauvat märissä vaipoissa ja yritettiin saada nopeasti lämpöä lihaksiin. Ehdittiin kuin ehdittiinkin rykäisemään koko juoksuosuus läpi, ja samalla ihasteltiin Vallisaaren koskematonta rehevää luontoa ja kauas avomerelle avautuvia näkymiä. Tähän saareen täytyy ehdottomasti palata toistekin vähän paremmalla ajalla.

Kymmenen jälkeen illalla ei saaressa ole enää sallittua liikkua, ja suunnilleen niillä main irtauduttiinkin Kuninkaansaaren rantahiekalta paluumatkalle kohti Marjaniemeä. Takaisin päin meloessa alkoi jo ilta hämärtämään, mutta kauniit auringonlaskun valot viipyivät taivaalla pitkään Helsingin keskustan siluetin takana ja tekivät illasta hyvin mieleenpainuvan. Pääsimme näkemään mereltä myös suuren purjelaivan lähdön Kauppatorilta kohti Kustaanmiekkaa. Vallisaarella koetun historiallisen tunnelman päälle tuntui siltä kuin olisi päässyt hetkeksi seuraamaan livenä Helsingin muinaista merenkäyntiä. Kellon lähestyessä yhtätoista alkoi samaan aikaan tulla sekä kiire että väsymys. Melottavaa vaan riitti, vaikka kiepaisimme takaisin lyhimmän kautta Laajasalon pohjoisen puolen kanavia hyödyntäen. Hyvä tsemppikään ei lopulta ihan riittänyt, ja lopulta olimme Marjaniemessä 20 minuuttia maalin sulkeutumisen jälkeen. Rogainingissa olisi tullut aika reippaasti sakkopisteitä, nyt hävisimme Tuomakselle ja Mikalle 15 minuuttia mutta saimme sentään pitää koko pistesaaliin 🙂

Sitten vaan nopeasti kuivaa päälle, palautusjuomat huiviin ja pyörillä yön selässä kohtia Kalasatamaa, kuten aiemmistakin viikkotreeneistä on monesti kotiuduttu. Kotona yleensä ruoka ja uni maittavat, ja seuraavana päivänä töissä silti vähän väsyttää mutta on tämä vaan ollut todella kompakti ja antoisa tapa saada treeniohjelmaan seikkailu-urheilulle niin oleellista yhdistelmätreeniä! Samalla ollaan päästy kartoittamaan itäisen Helsingin upeita ulkoilumaastoja, ja tutustumaan hyvään joukkoon muita samanhenkisiä ihmisiä. Edelleen on tavoitteena tietysti parantaa omaa suoritusta lajissa kuin lajissa, ja tietysti läpäistä koko rata kunnialla niin että maalissa ollaan ajoissa. Jännittävää ja erittäin motivoivaa nähdä, koska se ihan omin voimin onnistuu.