Torstai-ilta boulderoimassa Valkeajärvellä

Heinäkuussa töissä on tappavan tylsää. Kyllästyin, otin perjantain vapaaksi ja päätin lähteä torstai-illan iloksi kahden ranskikseni Uunon ja Lulun kanssa telttailemaan Evolle ja samalla katsastamaan Valkeajärven boulderointialueen Tuuloksessa. Ajomatka sujui ihan OK, mitä nyt 27Cragsistä napattu suuntima meni harhaan. No mitäpä siitä, pienen kartanluvun jälkeen päästiin perille.

Perillä sitten ranskiksilla oli suunnaton menointo, kuten aina. No lähdimme topoon merkatulta parkkikselta ensin samaan suuntaan mistä tulimme ja melko pian käännyimme oikealle toiselle hiekkatielle. Sitä jatkoimme jonkun matkaa ja kun mitään polun tyyppistä ei löytynyt lähdimme puskemaan umpipusikkoon. Sitä puskemista sitten jatkui noin tunti ja itse kiviä ei meinannut löytyä millään. Jossain vaiheessa ranskiksista pienempi Lulu alkoi näyttää siltä, että risukossa pohruaminen saa riittää. Lopulta sain paikallistettua yhden kiven, mutta sen kiven reitit olivat liian vaikeita ainakin alkuun. Tässä vaiheessa huomasin, että pari päivää aikaisemmin lataamani Karttaselain-ohjelma antaa kulloisenkin sijainnin Gps-koordinaatit, jotka löytyvät kiville 27Cragsistä. Hienoa! Ja niinpä onnistuin löytämään Toukkakiven, jossa oli nelonen (Rotko) ja pari vitosta (Marjanpoimija ja Plato). Vierestä löytyi myös Pikkutoukka-kivi, jossa olisi ollut yksi vitonen lisää, mutta valitettavasti niin kivikkoisella alustalla, että en uskaltanut yrittää, kun pädipinta-alaa oli rajallisesti ja spottaajina kaksi ranskanbulldoggia. 

Toukkakivi ja…
…innokkaat spottaajat Uuno ja Lulu.

Nyt kun kiipeilyn makuun oli päässyt, niin olisi kovasti tehnyt mieli etsiä muitakin kiviä tai ainakin palata aiemmin löytämilleni kutosille kokeilemaan, mutta aika juoksi ja paluumatka tulisi olemaan yhtä pusikkoinen ja hankala kuin lähestyminen oli ollut. Samana iltana piti kuitenkin löytää vielä telttapaikka, joten ei auttanut muu kuin pistää pädit kasaan ja lähteä paluumatkalle kohti autoa. Paluumatkalla onnistuimme löytämään ehkä hieman tulomatkaa helpomman reitin. Emme kävelleet sivutielle, jonka kautta teimme lähestymisen, vaan kävelimme harjanteita pitkin suoraan parkkipaikalle johtaneelle tielle. Paikoin lähellä tietä olin havaitsevinani jopa suhteellisen selkeän polun, mutta yleisesti ottaen mukana kannattaa olla jonkinlainen gps-laite tai kartta ja kompassi, jotta löytää kivet ja pääsee vielä joskus poiskin.
Kokonaisuutena Valkeajärvestä voisi sanoa, että reitti kiville on liki painajainen, kivilaatu on pirullisen terävää, pusikoissa on jotain ihme ötököitä, eksymisen riski ilman karttaa ja jopa kompassia on merkittävä.Suomessa on kymmeniä jos ei satoja helpommin lähestyttäviä bouldermestoja, mutta Valkeajärvellä ei takuulla tule ikinä olemaan ruuhkaa!

Lähestyminen ja poistuminen Valkeajärven kiviltä on pusikkoa…
…ja pusikkoa, joka…
…näyttää tältä isomman ranskanbulldogin näkökulmasta…
…ja tältä pienemmän saman rodun edustajan silmin…
…no lopussalöytyi mukavampaakin maastoa ja tuollainen polun tyyppinen urakin.

Kiipeilyn jälkeen suuntasimme Alfan keulan kohti Evoa huolimatta siitä, että paikalle oli ahtautunut joku ihme partiojamboree ja vajaa 20000 innokasta partiolaista ympärimaailmaa. Päättelin, että partiojengi viettäisi aikaansa Evon metsäopiston puoleisella alueella ja Niemisjärvien puoli olisi rauhallisempi. Tähtäimessämme oli Kalliojärvi, ennestään tuttu perhokalastusjärvi. Juuri ennen Kalliojärveä huomasin kuitenkin parkkipaikan ja sen vieressä oikein idyllisen pienen lammen. Kyseessä oli Vähäkoukkujärvi, alle 12-vuotiaiden kalastupaikka. Suomaastoisen järven ympäri kulki pitkospuut ja järven rannalla oli hieno laavu ja pöydät ja kaikki. Teltankin sai mukavasti pystyyn ja paikalla ei näkynyt muita joten tänne jäimme yöksi. 

Siinä sitten kiertelimme muutaman kerran lammen ympäri pitkospuita, söimme iltaruuat ja katselimme kaunista lampea illan hämyssä. Idylli kuitenkin jossain määrin rikkoutui, kun juuri ennen kuin oli tarkoitus käydä nukkumaan, Uuno hiippaili sivummalle ja yhtäkkiä huomasin Uunin kieriskelevän vimmatusti jossain. Kiirehdin paikalle ja jotain mädän hajuistahan siinä taas oli. Hemmetin Uuno! Ja eikun pesulle. Onneksi haju aikalailla lähti, mutta koira oli märkä. Ja ei muuta kuin pari rundia lisää lammen ympäri, että saatiin koira kuivaksi ja päästiin nukkumaan.

Kaunista lampea kelpas ihastella…

Aamulla käytiin vielä heittämässä kierros Kalliojärven ympäri. Teoriani partiolaisten pysymisestä Evon metsäopiston puolella ei täysin pitänyt paikkaansa. Järven päässä oli partiolaisilla jonkinlainen rastipiste tai joku muu käskynjako. No hyvä vaan, että nuoret ihmiset oppivat liikkumaan luonnossa. 

Kalliojärvi on myös…
…hieno paikka!

Me suuntasimme kuitenkin autolle ja mummolaan Hollolaan, jossa Uuno rojahti suoraan mahalleen eteiseen torkahti siihen. Rankka reissu…

Sinne hyytyi Uunon puhti…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s