Todetaan jälleen kerran Ruotsissa on kaikki paremmin. Polut ovat hauskoja, ei ole juuria, ei kiviä, hyttysiä vain nimeksi, aurinko paistaa ja soiden yli menee isot pitkokset, vohveliin saa valita kolmesta hilloista, ”tuvan” takassa palaa ikuinen tuli ja ennen kaikkea ei tarvitse tunkata. Tätä ovat polut Härjedalenissa.

Täytyy nyt vielä painottaa, että jotenkin pyöräily oli käsittömän jatkuvaa. Mönkkäriurat, polut, purot ja jopa joet tuntuivat olevan aina ajettavissa. Sen kun vain polki. Isommissa ylämäissä loppui kunto, mutta muuten sen kun veivasi ja eteenpäin mentiin. Normaalistihan se ei mene näin vaan pyörää talutetaan, kannetaan ja jossain vaiheessa aletaan myös heitellä eteenpäin.

Tultiin tämän kesän skanditurneella takaisin kotia kohti lännen ja Stokiksen kautta. Eteläinen Norja näytti kutsuvalta, mutta päädyttiin lopulta tuttuun Ramundbergetin hiihtokeskukseen. Paikka on syrjäinen vaikka ollaan suunnilleen Jyväskylän korkeudella. Käytännössä kesällä on auki vain suurin tunturihotelli ja laakson perukalta pääsee yhtä tietä pitkin Funasdäleniin päin. Pitkä laakso nousee kummallekin puolelle heti suunnilleen tonnin korkeaksi tunturiylängöksi. Alueelta löytyy paljon laakeaa tunturia, saamelaiskyliä poroineen, myskihärkiä ja muutama suurempikin tunturihuippu. Aitoa lappia etelässä.

Alueella on mahtavat mahdollisuudet pyöräilylle. Kuuluisimmat ja leveimmät polut lähtevät varmaan Åren suunnalta erämaa-alueen pohjoisreunalta, mutta Ramundbergetistä käsin pystyy ajamaan hyvin viikon verran päiväreittejä jopa ilman autoilua.

Funasdäleniin löytyy netistä jonkinmoinen MTB opas (linkki jutun lopussa), jonka monet reitit ovat kuitenkin teitä. Meillä oli matkassa MTB i Sverige kirja (Calazo). Lisäksi vähän nettisurffausta niin polut alkaa hahmottumaan. Parina päivänä ajettiin kyllä ihan seikkailumielellä tuntematonta kohti.

Ajettiin lopulta viisi päivää putkeen. Ainoan kerran käytimme autoa Kläppenissä käydessä. Sieltä lähti ehkä reissun paras pätkä Helagsin tunturihotellille:12km suuntaansa tunturipolkua. Laura ajoi edes takaisin tosin kahta eri variaatiota ja minä ajoin Helagsin kautta suoraan Ramundbergettiin paljon kehuttua polkua pitkin. Olihan se upea. Yhteensä lähdes viisikymmentä kilometriä pelkkää laatua. Tähän auton käyttö oli ihan perusteltu juttu ja samalla reissulla näkee Flatruetin tasangon ja Skärkdalenin saamelaiskylän.

Muuten ajoimme laakson lähipolkuja Ramundbergetin ja Brukvallarnan lähistöllä. Varsinkin Gruvturenin hauskoja pikkupolkuja voi suositella lämpimästi. Ajoimme myös Ramundbergetin laakson pään uria Nordfjell Stugan suuntaan. Sinne yritimme itse asiassa kahtena päivänä. Ensimmäisenä lähdimme vain seurailemaan lupaavaa uraa tunturiin ja vaikka seikkailu päättyikin sillä kertaa kylmään saderintamaan palasimme toisena päivänä ja ajoimme jokilaaksoa pitkin mökin pihaan saakka. Ei ihan suoraan eikä edes koko ajan polun kautta, mutta takaisin päin osasimme jo tulla kirjan suositusten mukaan. Vaeltajia ei ehkä riitä ihan entiseen malliin kun jotkut kulkureitit alkavat jo haalistua eikä kyseistä polkua ole kyllä enää edes vaelluskartassakaan merkattuna. Silti aivan käsittämätöntä miten ajettavaa kaikki kuitenkin oli kunhan uran löysi.

Itselle jäi olo ettei alueelta ajettava ihan helpolla lopu. Pidempiä vaelluksia voisi tehdä helposti. Joko ihan kamojen kanssa pienemmällä alueella tai ehkä jopa kiinnostavampana suunnitella oikeasti selkeästi pidempää settiä yhdistellen eri alueita ja uria sekä tukeutua huollon suhteen alueen tunturihotelleihin, tupiin ja majataloihin. Niitä riittää aika mukavasti. Voisi ajaa aina jonkun eräalueen yli seuraavaan huoltopisteeseen.

Tosin helpoin tapa nautiskella on päiväretket kun pääsee suihkuun, saunaan ja ruokapatojen ääreen joka ilta. Tälläkin metodilla ajoin itseni loppuun ja viimeisenä päivänä Ramundbergetin ja Funäsdalenin välisiä tuntureita ihmetellessäni sippasin aivan täysin. Ajamatta jäi niin paljon. Täytyy palata yksinkertaisesti uudestaan. Ei siinä muuta.

Sitten vielä muutama neuvo. Alueella ajaessa kannattaa muistaa, että ollaan oikeasti tunturissa. Atlanti on lähellä ja valtamereltä puhaltavat kovat tuulet ovat alueelle tyypillisiä. Meidän reissulla lämmöt oli monena päivänä alle kymmenen asteen ja tuuli välillä todella tymäkästi. Räntääkin tuli kertaalleen. Toisaalta viikolla oli myös tyyniä lämpimiä kesäpäiviä ja keli muuttuu nopeasti. Vesistö ylityksiä voi tulla eteen. Lämpimällä ne voi monet ajaakin kun Ruotsissa ollaan, mutta kylmällä kelillä kannattaa miettiä miten jalat pitää lämpimänä. Kahluusukat ja joku kuivatusrätti ei ole liioittelua. Samoin huomattiin, että kädet jäähtyy nopeasti tuulessa ja sateeessa, jos ei ole tuulenpitäviä hanskoja. Kartta ja kompassi on hyvä olla pidemmillä lenkeillä. Kaikki polut eivät ole isoja baanoja. Samoin hyvä tiedostaa ainakin näin sesongin ulkopuolella ettei apu ole aina lähellä, jos pyörä tai kuski ottaa osumaa. Seudun polut ovat pääsääntöisesti hiljaisia eikä porukkaa juuri tule vastaan.

 

Lopuksi vielä pari linkkivinkkiä.

Funasdälenin reitit: https://www.funasfjallen.se/sommar/gora/cykla/cykelturer/

Ruotsin maastokartat: http://bengt.nolang.se/kartor/fjallkartan/

Fillarifoorumin keskustelu: http://www.fillarifoorumi.fi/forum/showthread.php?47021-MTB-vaellus-Jämtlandstriangeln

Meidän ajelut: http://www.movescount.com/fi/moves/move165144699