Maastopyöräilyä Lofooteilla, amatöörin näkemys

Mikko kirjoitteli blogissa aiemmin kokeneemman maastopyöräilijän näkemyksen maastopyöräilystä Lofooteilla. Minulla ei ollut tällä kertaa nilkkavaivan takia mitään mahdollisuuksia kiivetä mitään merkittävää ja kun Laura ja Vesku lähtivät Mikon opastamina kiipeämään ensimmäistä Vestpillareniaan, niin minä lähdin Hannan kanssa maastopyöräilemään Mikon ja Lauran pyörillä. Mikon täysjousto Pivot istui minulle kuin hanska käteen, mutta Hannalle Lauran pyörä oli hieman liian iso. Näillä kuitenkin mentiin ja Mikon suosituksesta suunnattiin kohti Leknesiä ja Finngluntanille johtavaa reittiä. Mikon näkemys reitistä löytyy täältä.

Alkumatka todellakin mentiin vanhaa tienpohjaa vanhalle hyppyrimäelle, josta reitti kääntyi mukavalle polulle, joka polveili tunturikoivujen keskellä. Melko pian saavuimme kolmen polun risteykseen, jossa onnistuimme valitsemaan sen ainoan täysin väärän polun. Pian kuitenkin huomasimme virheemme ja palasimme risteykseen valitaksemme kahdesta jäljelle jääneesta sen mitä nyt oikeastaan ei olisi kannattanut valita. Turha varmaan ainakaan lotota? No, reitti lähti kuitenkin nousemaan ylöspäin, mutta valitettavasti tunturikoivupusikossa halki niin tyypillisen skandinaavisen rinnesuon. Siinä kun työnsimme pyöriämme ylämäkeen pusikon halki jalat märkinä, hieman pohdimme, että tämäkö nyt on sitä Mikon kuvaamaa ”lekkeriä ja mukavaa” menoa? Tuli jopa mieleen, että taitaa olla maastopyöräily todella kova laji… No hieman, kun pohdimme, niin taisi Mikko jutussaan mainita jonkun suon, jonka kautta ei olisi kannattanut kulkea, mutta jolla nyt ilmeisesti olimme. Hyvin valittu reitti!

Hyppyrimäki oli mainittu, ollaan suunnassa…
…samoin lampaat.
Alkuun polku oli ”lekkeriä”…
…sitten suota.
Maisemat olivat kuitenkin komeat!
Tällaistakin olisi voinut tulla ylös suon sijasta.

No tunnettuun tapaan kaikki loppuu aikanaan, niin myös tämä pusikko ja suo. Saavuimme risteykseen, jossa tajusimme lopullisesti, että oikealta tuleva mukavan näköinen tunturipolku olisi varmaankin ollut se mitä meidänkin olisi pitänyt tulla. No eipä tultu. Loppumatkalla pääsi jo vähän polkemaankin. Tosin huomasin, että Mikon täysjousto Pivot oli kyllä ylämäkeen selkeästi heikompi vehje kuin oma läski. No joustojen laittaminen pois olisi varmaankin parantanut tilannetta ja taisi Mikko jopa näyttää kuinka se tapahtui. En kuitenkaan oikeastaan edes uskaltanut koskea niin kalliiseen pyörään…hajoaa vielä… Mutta ei se mitään, huipulle päästiin ja maisemat olivat komeat. Huippu oli ilmeisesti Smørdalskammen (487 m). Paikalle lastensa kanssa sattunut norjalainen nainen vielä vihjaisi, että kannattaa jatkaa harjannetta eteenpäin, ilmeisesti juuri paikkaan, jota kutsutaan nimellä Finngluntan ja niinhän me laskettelimme harjanteen loppuun ja komeaahan se oli! Harjanteen loppuosan jo hieman ilmavalta tuntunut pätkä oli hieno ajaa ja maisemat olivat mykistävät! 

Näkymiä huipulta…
…ja sitten pari tyypillistä…
…Instagram-kuvaa.
Loppuharjannetta Finngluntanille voi kuvata vaikkapa sanalla mykistävä!

Valokuvaustauon jälkeen lähdimme takaisinpäin. Paluu Smørdalskammenille onnistui minulta jopa koko matkan polkien. Hannalla oli hieman enemmän ongelmia liian suuren pyöränsä kanssa. Huipulta lähti pääosin erittäin helppo ja mukava lasku alaspäin. Erityisesti Mikon täysjoustolla laskettelu oli pelkkää iloa! Jos läski vetää ylämäkeen pidemmän korren, niin alamäessä täysjousto on kyllä todellinen unelma! Välillä menin jopa sieltä mistä oikeasti en olisi uskaltanut, mutta kun jarrutus ei onnistunut, niin pakko oli ja hyvinhän se meni. Ihme vehje tuollainen täysjousto! Alempaa löytyi kuitenkin jyrkempää ja kivikkoisempaa polunpätkää, jonka kohdalla ei auttanut kuin nousta pyörän päältä pois. Suurin osa alastulosta oli kuitenkin mukavaa jopa tällaiselle kokemattomammalle maastopyöräilijälle. Reitti oli ilman muuta kaikkien kehujen arvoinen ja ehdottoman suositeltava myös amatöörin näkökulmasta! 

Tätä oli mukava lasketella alas kauniissa maisemissa…
Täällä kohtaavat…
…tunturit, meri ja vuoret.
Takaisin autolla…
…ja palkkioksi pehmikset (mun hodari jäi kuvaamatta)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s