Olen aina ajatellut ettei Lofooteille kannata tulla pyöräilemään. Mäet ovat liian jyrkkiä ja niitä ajetaan pääosin alas. Uuden pyörän myötä olen kuitenkin trailikuski joten täytyy varmaan muuttaa asennetta. Täytyy vaan kehdata taluttaa ylämäissä.

Olen käyttänyt reissussa www.mtbmap.no palvelua joka on osoittautunut suht toimivaksi. Karttapohja riittää suunnistamiseen ja toimii kännyssä jopa ilman verkkoa kun jättää sivun auki. Reittejä ei hirveästi pohjoisessa ole, mutta tämä vähäkin auttaa turistia hurjasti.

Pääosa järkevistä reiteistä on Leknesin vähän alavammilla seuduilla. Sekä Reinesin seutu Lofoottien saarien länsipäässä että itäisemmät saaret ovat profiililtaan hyvin jyrkkiä. Niissäkin polkuja on, mutta kannattaa asennoitua niihin alamäkiajona ja pyörän kantamisena. Jos vaikka googlaa Hans Ray ja Lofoten, niin pääsee katsomaan minkälaisesta setistä on kyse.

Ensimmäiseksi poluksi valitsin pisimmän suositellun pätkän harjannetta Justadtindenin huippua kohti. Pääasiassa punaista ja loppu mustaa. Keli oli kostea ja muuttui koko ajan kosteammaksi kunnon sateen johdosta, mutta polku oli pääasiassa ajettava mustan alkuun, jossa nostin kädet pystyyn. Takaisin pain pääsi ajamaan ihan muutamaa kohtaa lukuunottamatta. Suositeltava polku, mutta ei vasta alkajille. On tekninen ja paljon korkeuseroa joka suuntaan eli hyvin fyysistä menoa.

 

 

 

 

Toinen pätkä oli samasta parkista Leknesin eteläpuolelta Finngluntan harjanteelle. Tien vieressä on ilmeisesti pieni laskettelukeskus ja vanha hyppyrimäki. Lähdin näiden huoltotien kautta suoraan harjannetta kohti. Mäen alkuosa oli melkoista suota varsinkin sateen jälkeen. Toinen reitti ylös on parempi, vaikka välillä punaiseksi on merkattukin. Selkeästi enemmän kuljettu. Muuten harjanne oli todella lekkeriä selkeää baanaa jossa pääsi nautiskelemaan ensin töitä tehden ylös ja varsinkin rullaillessa alas. Puhdasta laatua ja tämä polku on minun ykkössuositus.

 

 

Vein myös Lauran kokeilemaan lofoottipyöräilyä yllättävän hyvistä poluista rohkaistuneena. Kiipeilyn lomassa sadepäivänä voi ajaa. Parkkeerattiin Borgin koululle Viikinkimuseon viereen ja tavoitteena oli ajella kylän tuntumaan merkattuja sinisiä ja vihreitä helppoja polkuja. Aloitus oli ihan latupohjia paikallisilla kuntoradoilla, mutta pikkuhiljaa noustiin puurajan päälle nummimaisemiin. Polut olivat hyviä (mtbmap.no saitin sinisiä) ja maisemat komeita. Lopulta laskettiin meren rantaan ja hyvän alun siivittämänä ideoitiin koko Eggumin niemen kiertäminen. Suunnattiin Unstadin suuntaan teitä ja tunneleja kierteleviä traktoripolkuja pitkin. Kaunista seutua ja matka taittui.

 

 

 

 

 

 

 

 

Lopulta se menee aina tunkkaamiseksi. Unstadin ja Eggumin väliin merkattu polku oli vähän haastavampi kuin edelliset ajettavat. Ei tietysti oltu pyöräilyyn merkattukaan eli riskillä mentiin, mutta silti lähes kolmen tunnin tunkkaus oli iso millä mittapuulla tahansa. Eggumin suunnasta polkua voi ajaa mukavasti ehkä pari kilometriä, mutta muuten en suosittele kenellekkään pyörän kanssa. Kävellen komea jäämeren rantapolku tyrkyineen ja rantakallioineen. Siis vain kävellen.

 

Yhteenvetona voi sanoa, että Lofooteilla voi ajaa myös normaalit kuolevaiset. On toki vaativa kohde, mutta palkitsee pyöräilyeksotiikalla ja välillä oikeasti laadukkailla poluilla. Leknes on seutu jolla kannattaa pyöriä. Kiipeilytukikohdista kuten Kallesta pääsee ajamaan kylille ja jotain pientä polkua Svolverin suunnalla. Kokeilen mahdollisesti vielä tällä reissulla…

 

 

 

Ajettujen lenkkien gepsidata:

Leknesin eteläpuoli http://www.movescount.com/fi/moves/move163530363

Eggumin kierros http://www.movescount.com/fi/moves/move163529600

 

 

 

 

 

.