Kiivettiin muutama päivä sitten Fisk Restaurant Lofoottien Djupfjordista. Reitti on 10 köyttä vaihtelevaa kiipeämistä vitosen tuntumassa. Paljon on ihan hyvää menoa ja meillä ei ollut vaikeuksia pysyä linjalla varsinkaan odotuksiin nähden. Toinen köyden mitta kannattaa tehdä kahtena, koska on pitkä ja mutkainen. Muuten mentiin topon mukaan. Minusta hyvä reitti jota ei kiivetä kovinkaan paljoa sattuneista syistä.
Ne syyt ovat lähestyminen ja poistuminen. Ne voivat olla suht massiivisia, jos ei ole tietoa mitä tekee. Laitan tähän pari vinkkiä, jotka säästävät heti aikaa ja hermoja. Matkat eivät ole lopulta älyttömän pitkiä eikä reitillä käynnin tarvitsisi olla mitenkään eeppinen seikkailu.
Rockfaxin kuvaus. Lähestymisellä Two Facen ohituksessa ei ensimmäisellä terassilla ole mitään fiksattua kamaa. Toisella terassilla joka kuvassa menee aika kalliosesta kohtaa oli kosteat askelmat suht jännään paikkaan ja toiselta puolelta nähtiin joku köysikin roikkumassa sillä suunnalla, mutta ei meillä ei ole tarkempaa tietoa kunnosta tai reitistä. Poistumisesta puuttuu se tärkein kohta eli Two Face -seinän yläpuolen rännien kulku. Eli mikä menee millekin puolelle.
Sitten reitti mitä itse käyttäisin.
Punaisella suositukset. Ympyrät laskeutumisia. Meno Two Face -seinän alta ja laskentuminen Dr.Jekyllin ensimmäisestä pultista. Suurelle terassille menee polku pusikosta eli kunhan sen löytää pääsee suoraan pultille. Sen kyllä löytää helposti slabin pulttilinjaa seuraillenkin. Laskeutuminen on selkeä ja sen jälkeen helppo kävely rannan kautta Djupfjord buttressin toiselle puolelle. Laskeutuminen taas alkaa tetsauksella pusikon yläreunaan ja sieltä alas viimeistä madollista ränniä Pitkin. Kun se jyrkkenee tarpeeksi on tarve yhdelle laskeutumiselle ja siellä oli slingit sekä mailot valmiina yhdessä tunturikoivussa rännin vasemmalla reunalla. Laskeutumisen jälkeen lyhin reitti on jatkaa samaa suuntaan alas pitämällä koko ajan vasuri linja ettei vain joudu väärään ränniin. Ei tiedetä tästä muuta kuin topon varoitukset. Me mentiin pinkkiä linjaa eli pidettiin koko ajan yläreitti ja lähdettiin laskeutumisen jälkeen taas kipuamaan ramppia ylöspäin ja kuljettiin tuolla taivaissa. Koko matkan on suuri terassi ja sen lopussa päästiin seuraavaan purouomaan laskeutumalla ehkä 45m suoraan puusta. Sieltä sitten oli suht suoraviivaista rinnettä aina rantaan asti. Varmasti paljon pidempi kuin suora reitti, mutta ei ollut millään muotoa hurja tai vaarallinen.
Kiipeilysohlot 