Äitiyslomalla on hyvin aikaa hoitaa rästiin jääneitä blogipostauksia. Tämä juttu on ”perästä kuuluu”-reportaasi sohlojen heinäkuisesta vegaaniviikosta ja sen aikana tehdyistä huomioista Lauran ja Mikon taloudessa. IPCC:n uuden ilmastoraportin aiheuttaneen keskustelun puolesta aihe on toki edelleenkin hyvin ajankohtainen.

Vegaaniviikon aloitus Lofoottien reissun jälkeen sujui melko kivuttomasti, kun  jääkaappi oli valmiiksi tyhjä kaikista eläimellisistä kiusauksista. Virittäydyttiin vähän tunnelmaan jo sunnuntaina, kun ei enää kannattanut esim. tavallista maitoa hankkia. Maanantain aamiainen ei niin radikaalisti omalta osaltani poikennut tavallisesta, mitä nyt puurosta joutui jättämään maidon pois. Lounas osoittautuikin sitten jo haasteellisemmaksi, ja oli koko viikon ajan itselleni se päivän vaikein ateria. Useana päivänä katselin kateellisena Jaken lähettämiä lounaskuvia Kallion vegaanikeitaalta. Espoon toimisto ei todellakaan ollut vegaanille hyvä paikka olla, varsinkin kun oma kasvissyöjiä yllättävän hyvin palveleva lounasravintolamme oli kiinni. Parina päivänä joutui keittämään mikropuurot lounaaksi, torstaina sentään sai kasvishernekeittoa. Ihan muutamalle päivälle sattui osumaan sellainen vegaaniruoka mitä saattoi kutsua täysipainoiseksi ateriaksi, ja niistäkin toinen taisi olla Teurastamolla nautittu etäpäivän lounas. Toimiston vieressä sijaitseva ravintola Ukkohauki periaatteessa tarjoaa usein ns. vegaanivaihtoehdon, mutta usein se on käytännössä ruokaa jota sekasyöjät käyttävät lisukkeena (esim. uunijuurekset).

Lounaan heikkous vaikutti omaan päivärytmiini siten, että töistä ei niin vaan jatkettu suoraan harrastuksiin jos ei tajunnut jo aamulla varata riittävästi välipaloja mukaan. Paras paikka välipalojen hankkimiseen oli ruokakauppa, koska peruskahviloiden tarjonta on vegaaneille usein hyvin suppeaa. Hyvällä tuurilla saattaa olla smoothieta tai hedelmiä. Yksi paikka kuntosalini lähellä piti valikoimissaan myös maidottomia rahkoja ja jogurtteja. Alpron Go-on välipalat (kuva alla) ovat hyviä ja sisältävät myös proteiinia.

Onneksi illallinen oli mahdollista tehdä itse, ja siitä tulikin päivän paras ateria jolla tankattiin aiempienkin edestä. Monet niistä ruoista mitä tehdään muutenkin ovat olleet lähes tai kokonaan vegaanisia, joten hyviä arkireseptejäkin oli jo valmiiksi plakkarissa. Nyt piti vaan kiinnittää hieman enemmän huomiota illalliseen laatuun, joten puhtaat kasvispastat jäivät tauolle kun ei niissä oikein ole proteiinia. Hyväksi todettiin taas kerran vanha arkisuosikki soijabolognese, tofu-curry ja chili sin carne. Yhtenä iltana tehtiin pieni moka, kun erehdyttiin luulemaan Quornia vegaaniseksi. Jälkikäteen huomattiin siinä olevan myös kananmunaa..tästä tuli yksi sakko-illallinen vielä seuraavalle maanantaille.

Vegaanisia tuotteita on lähikaupoissamme hyvin saatavilla. Testailtiin maidot, jogurtit, yksi juusto ja jäätelöitä. Maidoista suosikiksi nousi Kaslinkin kaurajuoma, jogurteissa taas soijapohjaiset versiot olivat vahvoilla. Juustoista maistettiin ainoastaan Porlammin meijerin vegaanijuustoa. Ihan ok, varsinkin kun oli pari päivää kituutettu pelkällä kasvimargariinilla, muttei sitä kyllä vegaaniviikon jälkeen ole tullut ostettua. Uskon että moneen vegaanituotteeseen voisi kyllä tottua. Sellainen asia niissä vaan itseäni häiritsee, että ainesosia on triljoona verrattuna ns. tavalliseen versioon. Luonnonjogurtissa esimerkiksi on yksinkertaisimmillaan raaka-aineina pastöroitu maito ja hapate. Vastaavassa soija/kauratuotteessa lista on loputon (esimerkkinä Oatlyn Havregurt): Hapatettu kaurapohja (vesi, kaura 12 %, hapate), perunatärkkelys, rapsiöljy, perunaproteiini, kalsiumkarbonaatti, kalsiumfosfaatti, happo (omena- ja maitohappo), jodioitu soula, vitamiinit (D2, riboflaviini ja B12). Kaiken lisäksi lähes jokainen ainesosa tulee eri puolelta maailmaa, kuten allaolevasta kuvasta näkyy:

Vegaanista ruokavaliota pidetään yleisesti ympäristöystävällisenä, mutta näitä lukiessa alkoi väistämättä hieman ihmetyttämään onko lähellä tuotettu maitopohjainen tuote sittenkin ekologisempi valinta? Varsinkin Oatlyn tapauksessa tämä listaus oli aika pahasti ristiriidassa brändin kanssa (ruotsalaista kauraa, mutkatonta ja rehtiä). Suomalaisten tuotteiden (Kaslink, Valion Oddly-tuotesarja) raaka-aineiden kotimaisuudesta ei ollut ihan näin tarkkaa tietoa saatavilla, mutta esim. Valion 75% kotimaisuusaste viittaa siihen että kokoonpano voi olla aika sama kuin Oatlyllakin. Alpron tuotteita on ollut markkinoilla pitkään, ja sen kyllä huomasi sekä mausta että koostumuksesta joka tuntui olevan paremmin kohdillaan kuin uudemmilla toimijoilla. Toki myös Alpro on kaukana kotimaisesta vaihtoehdosta (ilmeisesti belgialainen yritys).

Ympäri maailmaa keräiltyjen ainesosien lisäksi toinen hämmennystä herättänyt asia oli kyllä se miten monissa elintarvikkeissa eläinperäisiä ainesosia ylipäätään käytetään. Se nyt ei yllättänyt että lähes kaikki ns. leivonnaiset sisältävät kananmunaa ja suuri osa karkeista liivatetta, mutta jopa kuivahedelmissäkin oli yllättäen liivatetta mukana (varmaan sidosaineena). Noudatan itse normaalisti kasvisruokavaliota jossa maitotuotteet, munat, kalat ja satunnaiset riistaruoat ovat olleet mukana. Liivatetta en ole varsinaisesti pyrkinyt välttelemään, koska ajattelen sen olevan lihantuotannon sivutuote. Kasvipohjaisiakin vastineita tietääkseni kyllä on (agar-agar, vegegel, pektiini) mutta ne ovat todennäköisesti liivatetta hintavampia kun käyttö on niin vähäistä.

Vegaaniviikkomme päättyi välittömään rappiolle paluuseen, ja heti maanantaina kl.00:01 meillä aukesi ensimmäinen tavallinen maitopurkki. Hyvältähän se maistui, vähän kuin olisi kermaa juonut vaikka tavallisesta kevytmaidosta oli kyse. Mikko tankkasi heti perään paljon muutakin, kun oli koko viikon kärsinyt hieman epämääräisestä nälän tunteesta vaikka maha vegaanituotteillakin aina täyttyi. Pohdiskeltiin silti olisiko ollut mahdollista jatkaa vegaanilinjalla. Ainakin omasta mielestäni siihenkin voisi venyä, mutta vegaanina oleminen vaatii aika paljon ajallista panostusta ruoan laittoon kun ei kodin ulkopuolelta aina löydy sopivaa suuhunpantavaa. Nykyinen arkemme on ihan riittävän kiireistä muutenkin, kun sekä työ että harrastukset vievät leijonanosan arkipäivistä. Nyt ei käytännössä koskaan esim. kokkailla lounasta mukaan töihin, mutta sekin tulisi vegaanina melkein välttämättömäksi.

Todennäköisesti sitä aika pian oppisi uusiin rutiineihin, löytäisi vegaanisia ravintoloita ja kahviloita omien kulkureittein varrelta ja oppisi poimimaan kaupan hyllystä vegaaniset vaihtoehdot ilman sisällysluotteloiden tavaamista. Nyt vauva-arjen kynnyksellä ei kyllä ole uskallusta näin suureen elämänmuutokseen ryhtyä, ravitsemuksellisen puolen ollessa tavallistakin tärkeämpi. Muutamia vegaanisia maitotuotteita voisi silti ottaa osaksi omaa päivittäistä ruokavaliota, ja käyttää leivillä välillä juuston sijaan vegaaniviikolla hyväksi todettua hummusta. Ehkä tässä olisi pohjaa jonkinlaiselle uuden vuoden lupaukselle. Tuntuu että jotenkin sitä omaa hiilijalanjälkeä nyt kuitenkin pitäisi yrittää keventää.