Käytiin kiipeilemässä Katalonian takamailla viikon verran. Aikaisemmilta reissuilta oli kokemuksia lähinnä Montserrattin ja parin pienemmän Barcan lähikallion kiipeilyistä. Nyt oli tarkoitus käydä pidemmällä. Kämppä otettiin Salousta josta on vähän ajoa Siuraanaan ja Margaleffiin joita oli varovasti katseltu 27cragsin topoista.

Katalonia kuten koko Espanja on rento ja helppo. Sitä on myös turistiresortti offseasonin aikaan. Asettauduttiin nopeasti ja palvelut löytyivät läheltä. Toki jos ottaisi tekemisen vain kiipeilyn ehdoilla, niin budjaisi lähempänä kallioita. Me ajettiin keskimäärin tunti suuntaan, mutta kiivettiin kyllä niin paljon kuin meidän kunnolla pystyttiin. Kaikkialla oli lisäksi vielä niin väljää, että asia kuin asia hoitui näppärästi.

Aloitettiin La Mussarasta joka oli jo tuttu paikka ja tiedettiin helpoksi kaikilla mittareilla. Nopea lähestyä ja siellä oli ainakin pari reittiä jotka pääsi ylös. Katselin blogi jutuista että oltiin käyty täällä 2011 ja samoilla reiteillä aloitettiin. Eikä edes tarvinnut siirtyä vaikeampiin.

Seuraavana päivänä Siuranaan joka on kyllä upean näköinen paikka. Sektoreita riittää loppuelämäksi ja seinät ovat tiukan näköisiä. Me saatiin selata topoa ihan tosissaan jotta löydettiin sektori meille sopivilla greideillä. Siellä sitten olikin porukkaa ja toisaalta todella komeaa kiivettävää. Seuraavan kerran täytyy olla paremmassa kunnossa ja kiertää muitakin seiniä.

Kolmas kohde oli komlomeraatiseinien Margalef. Sinänsä paikasta ei voi olla tykkäämättä ja syrjäinen hieman El Chorromainen henki on todella kiehtova, mutta kivi on vain niin outoa. Ei sillä etteikö olisi laadukasta. Se on vaan outoa enkä ainakaan itse kadessa päivässä oikein tottunut. Margalefissä on vähän kaikkea. Helppoa aloittelijalle sopivaa tienvarsikiipeilyä, vähän pidemmän lähestymisen sankariseinää ja kaikkea siitä välistä. Patojärven laakso on kaunis ja kylä sympaattinen. Käytiin lopulta kahtena päivänä kun oli niin paljon sopivaa sektoria.

Mietittiin Lleidaan siirtymistä viimeisille päiville, mutta ei lopulta jaksettu säätää eikä topojakaan oikein ollut. Meidän kiipeilyä ohjasi paljon 27cragsin tarjonta. Päätettiin käydä helpoissa lähimestoissa Barcan suunnalla. Kyseltiin myös yhdellä kalliolla paikallisilta topovinkkejä ja Katalonia paikallinen topo näyttäisi olevan Climb Around. Ilmainen ja helppo appsi. Ei kiipeileminen lopu ihan heti.

Viimeiset päivät menivät Gelidassa ja Garrafissa välimeren rannalla. Oli vähän liian kuuma ja varsinkin vikana päivänä oli jo puhti poissa. Jyrkkä kiipeily väsyttää. Silti varsinkin Gelida teki vaikutuksen. Todella komeaa kiipeilyä minulle sopivilla 5c – 6b greideillä. Paikkakin on ihan nätti rauhallinen metsikkö. Paljon paikallisia. Garraf taas oli suoraan rannalla auringon armoilla. Vähän lasittunut ja aika tyly. Ehkä jos olisi jaksanut kävellä muille sektoreille olisi voinut olla parempaa menoa. Ei jaksettu ja mentiin lounaalle jahtiklubille.

Nämä eivät ole jahtiklubilta, mutta Kataloniassa elämä on helppoa. Kuvat: Vesa Laakkonen.

Kiipeilyt sujuivat oman mittapuun mukaan kivasti, mutta jotenkin jäi sellainen keskeneräinen fiilis. Ekana päivänä ihmetteli miten vitosia pääsee ylös ja miksi on pumpissa parin muuvin jälkeen. Jyrkkää ei ole tullut kiivettyä. Viimeisinä päivinä sai itsestä jo jotain irti ja uskalsi antaa rehellisiä yrkkiä vaikeammille reiteille. Sitten pakattiin kiipeilykamat ja vaihdettiin takaisin arkeen. Kiipeily on ollut tällä kaudella harmittavan katkonaista ja hyvää kuntoa ei ole oikein saanut esiin missään vaiheessa. Ehkä taas sitten joskus.