Aluksi kylä vaikuttaa aika perus norjalaiskylältä. Samat pikkuostarit ja huoltoasemat. Ympärillä avautuu kolmeen suuntaan suht avoin laakea laakso. Allmannberget hallitsee maisemaa. Oppdal on keskellä suuria tunturiylänköjä. Isot alueet näistä on kansallispuistoja joista löytyy Euroopan mittakaavassa ainutlaatuista luontoa.

Oppdal on kuuluisa myös pyöräilystä, vaikka se ei heti näy. Autojen perässä on kyllä pyöriä, mutta niitä on tottunut tällä reissulla näkemään vähän joka paikassa. Laakson rinteillä on hyvä määrä polkuja ja tämän lisäksi ylängölle pääsee polkemaan pidempää lenkkiä. Kannattaa kuitenkin huomata kansallispuistojen rajoitukset ja kunnioittaa niitä. Hissit eivät ole käytössä kuin satunnaisesti, jos nykyisin enää ollenkaan. Autolla pääsee monille traileille suht ylös asti joten kylillä mainostetut opaspalvelut nojautuvat varmaan niihin.

Itse ajoin muutaman päivän. Pari päivää ylängöllä ja jokusen laskun. Olisi voinut ajaa enemmänkin. Paikka vaikutti lupaavalta. Tunturien mittakaava on iso. Päivistä tulee helposti raskaita. Laaksosta saa polkea ylämäkeä ja esim kartalla pieneltä näyttävä Allmannbergetin kierros on kyllä ihan kunnon lenkki. Oppdalissakin menisi helposti pari viikkoa paikkoja tutkiesssa.

Kokeneille suositeltu Helvesekspressen oli laskun osalta aika rapea. Ei ihan hirveän ajettu todella luonnollinen linja. Puunrungoilla oli rajattu kurveja jotta tiesi mihin mennä. Allmannbergetin vasemman puolen rinteessä oli hauskaa enemmän ajettua polkua ja siitä pohjoiseen laaksoa ja seuraavaa kurua pitkin pääsi kivoille helpommille reiteille joista löytyi jo enemmän flowta. Muut laakson rinteet jäivät aikalailla testaamatta. Itse en törmännyt mihinkään rakennettuun, mutta monista poluista näki selvästi, että niillä oli ajettu ajan saatossa paljon.