Tänään on ollut hieman epäonninen, mutta lopulta kohtuullisen onnekas päivä. Eilen päätimme illallistaa Barcelonan välimerellisiä perinteitä kunnioittaen El Ravalin työläiskaupunginosassa ja valitsimme kuvassa näkyvän Kilim-ravintolan ja sen kebabit.

´Vatsataudin lähde? No hyvää oli kuitenkin…

Ruoka oli kaikin puolin hyvää, mutta tämä kulttuuriteko iski takaisin aamulla. Mulla oli aamusta asti sellainen olo, että ei tee mieli ruokaa ja vähitellen olo muuttui vatsakivuksi, joka aiheutti pienen ripulikohtauksen päivällä ja oksennuskohtauksen illalla.Toinen vaihtoehto vatsavaivojen lähteeksi tosin on joku hemmetin paskakasa, jossa pyöriskelin eilen, kun Mikko kiipesi ainoaksi jäänyttä kp:tä…

No niin tai näin, toivotaan, että olo paranee huomenna jolloin on todennäköisesti sadepäivä ja tulee lepoa. Mutta kiipeämäänkin päästin moninnaisten vaiheiden jälkeen. Koska iltapäivä sade uhkasi tänäänkin, valitsimme kohteeksi Totxos de la Vinya Novan yhden kp:n sporttireitit. Ensin kuitenkin käytiin tutustumassa lähikylän maisemiin ja kahvilaan.

Kirkko ja sinitaivas.

Topon mukaan paikka on erittäin suosittu, helppo saavuttaa ja siellä voi käydä vaikka siestalla vetämässä parin tunnin siestakiipeilyt tosta noin vaan. No eihän se oikea polku tietenkään heti löytynyt vaan ajauduimme käsittämättömään piikkipensaikkoon, jonka seuraukset näkyvät alla minun nilkassa. Tässä vaiheessa ihailimme paikallisten kiipeilijöiden innokkuutta suorittaa tällainen tuskallinen operaatio kesken duunipäivän…

Löysimme lopulta yhden reitin, jonka greidi jäi arvoitukseksi. Sikäli reitti oli kaikkea muuta kuin kiva, kun molemmat sai mm. kivikahvan jäämään käteen eli varmistaja sai olla tarkkana. Minä liidasin puolimatkaan ja totesin, että saa olla, Mikko ansiokkaasti jatkoi ankkurille. Tästä ei kuitenkaan lannistuttu vaan edettiin pidemmälle joen uomaa ja tunkeuduttiin entistä sakeampaan viidakkoon, huonolla menestyksellä…

Komeat on maisemat.

Lämpöä ja intoa riitti.

Miksi mennä sieltä missä aita on matalin, kun esteen läpikin voi mennä…

…seurauksista välittämättä.

Masentaa, täällä ei ole reittejä, ton puskan läpi pitää puskea takas ja huomenna sataa, Salmisaaressa olis voinu kiivetä enemmän.

Kivettiin yhteensä 4 reittiä: 5b, 5c, 6a ja 6b. Molemmat liidasimme vitoset, Mikko liidasi 6a:n ja molemmat vedimme yläköydellä 6b:n. 6a:n liidaus jäi minulta väliin, koska siinä vaiheessa alkoi hiljalleen sadella ja vatsakipukin yltyi.

Lopulta löytyi! Tilaa on!

Ja sitten kiivettiin…

Neljän reitin jälkeen alkoi näyttää tummalta ja minä olin entistä huonovointisempi, joten poistuimme paikalta.

Kotimatkalla kurvasimme vielä Decathlonin  megahallin kautta ja kämpillä mä olinkin sitten jo niin kipeä, että kaaduin suoraan sänkyyn. Illan siinä torkuin ja nyt on hieman pirteämpi olo, Mikko luuhaa jossain ulkona…

Huomiseksi on luvassa kunnon sadetta, joten huilipäivä tulee. Sikäli hyvään paikkaan, että voin parannella vatsaa, joten toivotaan, että tervehdyn ja keskiviikkona vielä päästäisiin kiipeämään.