Seuraava kiipeily kiipeiltiin Ailefroiden alppikylässä, jossa Pirjo ja Jannu olivat lomailleet jo viikon päivät. Lauantai-iltana pohdittiin vaihtoehtoja ja kun mulla ja Mikolla ei ollut La Directissimen jäljiltä mitään suuria haluja yli-inhimillisiin suorituksiin kahdestaan ja Pirjokin totesi mielellään ottavansa Lauraa kokeneemman kiipeilykaverin, päädyttiin vetämään plaisir-merkinnän saanut 9 kp:n 350 m pitkä reitti pareilla Pirjo-Ville ja Laura-Mikko.
Aamu aukeni kauniina kuin morsian. Ailefroiden kylää ympäröivät maisemat ovat uskomattoman upeita! Minä ja Pirjo oltiin hieman aikaisemmin ylhäällä ja lähdettiin kapuamaan etujoukkoina reitin alkuun. Laura ja Mikko tulivat pian perässä ja pääsimme kahtena ensimmäisenä köysistönä vetämään usean köysistön jonoa reittiä ylös. Reitin kruksi oli heti aluksi, mutta ei sekään kummempaa tuskaa aiheuttanut. Helppojen vitosten sekaan mahtui pari vielä helpompaa nelosta. Reitti oli kuitenkin maisemiltaan fantastinen ja toimi erinomaisena släbitreeninä sekä tietysti köysitreeninä. Ei sitäkään rutiinia taida kellään meistä vielä liikaa olla.
Toisaalta Rockfaxin Sport Climbing+ -kirjassa todettiin, että välillä pitäisi kiivetä pitkiä rupeamia niin helppoa, että kädet eivät ole lähelläkään ”pumppaamista”, jotta kiipeilyssä tarvittava lihaskestävyys kehittyy ja kädet eivät enää niin helposti ”pumppaa” kovassakaan paikassa. Tämä oli juuri sitä treeniä parhaimmillaan. Kevyt kiipeily pitkällä reitillä myös palautti uskon omiin kykyihin kiipeilijänä sekä aiemmissa blogiteksteissä esitettyihin Big Wall -haaveisiin, jotka olivat ehtineet vähän murentua La Directissimen jäljiltä.
Ja ne maisemat sieltä viimeisen släbipätkän päältä…
Tässä oli sitten minun kiipeilyt tämän reissun osalta. Seuraavaksi vähän vielä lepäilyä Nizzassa ja sieltä retkeilemään Cortina d’Ampezzoon ja lopuksi maistelemaan Moselin ja Reinin Rieslingejä.
 |
| Maisemia ja kulkupeli väliltä Nizza – Ailefroide. |
 |
| Tuonne ”kulman taakse” kiipeämään. |
 |
| Pirjo valmistautuu ja minä kuvaan. |
 |
| Tuosta ylös. |
 |
| Ständillä on aikaa kuvailla… |
 |
| ….myös maisemia… |
 |
| …ja uudestaan kiipeiljöitä, Pirjo lähimpänä, Mikko peesissä ja Laura vielä maanpinnalla. |
 |
| Välillä on hyvä lepuuttaa jalkoja ja tossuja. |
 |
| Kuvaaminen on suosittua puuhaa ständeillä. |
 |
| Maisemat senkun paranevat… |
 |
| …molempiin suuntiin. |
 |
| Mikko varmistamisen tuoksinassa. |
 |
| Välillä ehtii kuvaamaan. |
 |
| Evästauko, suolapähkinät on kevyitä ja hyviä. |
 |
| Kaikki kolme taas kuvissa, Pirjo, Laura ja Mikko. |
 |
| Pirjo ennen viimeistä pätkää. |
 |
| Tästä vielä yksi liidi ja sitten perillä. |
 |
| Maisemat ne vaan paranee… |
 |
| ….sitä hämmästelee Pirjokin… |
 |
| …ei voi kuin ihailla… |
 |
| …kuten Mikkokin tekee… |
 |
| …ja viimeisenä saadaan myös Laura perille… |
 |
| …ja sitten alas. |
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kiipeilysohlot 