Viime päivät ovat menneet kevyesti. Perjantain jälkeen alkoi kroppa olla sen verran väsynyt, että lepojakso oli paikallaan. Vielä kun sunnuntaina väänsi olkapään kalliolla panikoidessa solmuun ja se kipeytyi, voi pitää rehellisesti vapaata kaikesta urheilusta. Viimeiset kolme viikko on ollut hyvää tekemistä ja arki on sujunut mukavasti. Urheiltua on tullut paljon, mutta se ei ole estänyt muuta elämää tai toisin päin. Ohjelmassa on ollut paljon peruskestävyystreeniä maltillisilla tehoilla ja väleissä kiipeilyä. Fiilis on ollut hyvä.

Ulkokausi on avattu lajissa kuin lajissa ja onhan se mukavaa päästä kallioille. Pyöräily ja juoksu ovat olleet vielä ehkä vähän nihkeää kun väylät eivät ole oikein kunnossa, paska lentää ja maastoon ei ole mitään asiaa. Pölyäkin on ilmassa melkoisesti, mutta eiköhän se tästä pikku hiljaa hellitä ja kohta pääse oikeasti toteuttamaan itseään ulkotreeneissä. Niin ja onhan maantiekausikin vielä avaamatta. Eli tarkemmin kun ajattelee niin ei tässä ole hurraamista suorituksissa eikä puitteissa. No, perustekemistä tarvitaan pohjien rakentamiseksi. Sitähän tämä on ollut vaikka suurin osa muusta porukasta hakee jo varmasti tehoja. Itsellä vaan on treenit sen verran myöhässä ettei viitsi alkaa hötkyilemään ja ei mulla ole myöskään mitään kiirettä mihinkään. Mitään päivämäärätavoitteita ei ole ja minä treenaan yhtä paljon ensi vuotta kuin tätä kesää varten.

Tämän kolmen viikon jakson tilastot ovat yhteensä 28 treeniä ja 40 tuntia. Aerobista niistä on ollut 17 kertaa ja 18 tuntia. Kiipeilyä 9 kertaa ja parikymmentä tuntia. Lisäksi muutama kevyt kuntosalikäyntiä. Minulle suuria määriä.

Tänään juostessa mietin enemmänkin miten edistyminen näkyy tai onko sitä yleensäkään tapahtunut. Juoksu on minulle paras mittari, koska se on ollut aina hankalaa. Tällä hetkellä lyhyet alle tunnin lenkit menevät aika vaivatta. Pidempää ja hitaampaakin olen kokeillut, mutta pidän määrät tarkoituksella maltillisina ettei jalat rasitu liikaa. Normi lenkkivauhti on vielä pitkälle yli viisi minuuttia eli ei tässä kovin lujaa tai herkästi mennä, mutta uskon jalkojen ja kropan pikku hiljaa tottuvan. Jälleen kerran en halua kiirehtiä ja vanhalla miehellä on aikaa vaikka kuinka ja paljon. Pohjat ovat nyt kuitenkin olemassa ja ehkä ensi kuukauden aikana voi jo kokeilla välillä kovempaakin rasitusta.

Pyöräily ja Spinning sujuvat rutiinilla. On oikeasti äärimmäisen vaikea sanoa missä mennään kun ei pääse ajamaan maantielle tai maastoon. Nyt tuntuma on taajamassa hyvin sekalaisilta lenkeiltä ja erittäin mielialaherkaästä spinningistä. Nuo ovat sellaista tekemistä, jotka menee vanhalla rutiinilla oli missä kunnossa tahansa. Täytyy käydä puhaltelemassa pölyt maantiepyörän päältä ja lähdettävä maantielle, jotta saa oikeasti tietää missä mennään.