Pallas, 4×4 laskettelukauden päätös, 1. päivä

Tämän vuoden laskettelut keskittyivät 4:ään 4:n päivän jaksoon juhlapyhien ympärillä. Ensimmäinen keikka oli Leville itsenäisyyspäivänä, toinen Auroniin Ranskaan uudenvuoden kieppeillä, kolmas reissu tehtiin pääsiäisenä Tahkolle ja ny olen päättämässä kautta ja viettämässä vappua täällä Pallaksella. Helsingin lähirinteet jäi lopulta kokonaan väliin tänä talvena.

Eilinen ajomatka Helsingistä sujui leppoisasti kunnes Nokia päätti ohjata Muonion sijasta Äkäslompolon kautta. Nokian valitsema reitti säästi 7 km, mutta on melkoista kinttupolkua. Oma syy tietysti, kun en viitsinyt vilkaista kartasta reittiä etukäteen. No mukavahan siellä oli sinänsä auton valokiilassa hyppiviä pupuja katsella pikkuteiden varsilla. Varsinainen haaste tuli vastaan loppumatkasta kun käännyin Pallaksen suuntaan Muonion tieltä. Vastaan tuli aivan hervoton lumipyry. Auton valojen aiheuttaman ”tunneloitumisilmön” lisäksi haastetta aiheutti tasaisen valkoinen penkaton tie. Homma meni ihan OK niissä kohti joissa oli heijastimelliset aurauskepit, mutta ne hetket kun kepit katosivat meni vähän sokkona…

Perillä odotti kuitenkin hieno mökki ja hyvien yöunien jälkeen ensimmäinen laskupäivä. Alkupäivä meni ainakin minun kohdalla tyypilliseen Pallas-tyyliin, tuuli oli kova ja näkyvyys nolla, ihan sama laskiko rinteessä vai offaria, kaikki tuli vastaan yllätyksenä. Tuntuu, että, mulla on aina Pallaksella vähän karumpi keli, ei mikään Mikon ”minttukaakaopaiste”. Mutta kun sitkeästi jatkoi laskemista, niin sitkeys palkittiin. Lopulta pilvet väistyivät ja aurinko kirkasti tunturin, mutta keli pysyi kuitenkin koko päivän pakkasella ylhäällä tunturissa, täydellinen keli siis!

Kun maisema aukeni niin uskalsi laajentaa reviiriä ja etsiä parempia ja parempia offareita kauempaa ja kauempaa. Jossain vaiheessa legendaarisen Romanssikahvilan edessä taukoa pitäessä kuuntelin erään ryhmän juttua jostain melkein paratiisimaisesta rinteestä. Parin nousun jälkeen satuin sitten hissin yläasemalle samaan aikaan tämän porukan kanssa ja lähdin seuraamaan toiveena löytää heidän ”paratiisinsa”. Ensin liuteltiin kohti Laukukeron ja Taivaskeron välistä satulaa, josta pieni nousu viereiselle harjanteelle sukset olalla. Siinä se sitten oli edessä, sopivasti viettävä sileä pehmeä rinne. Lumi ei tietysti tähän aikaan vuodesta enää mitään hienoa pakkaspuuteria ole, enemmänkin miellyttävää ”kermavaahtoa”. Joka tapauksessa rinne oli ehdottoman hieno kurun pohjalle asti ja sieltä sitten liutellen takaisin hissille. Ainoa asia joka vähän harmitti, oli se, että mun muutaman vuoden takaiset Headin Monsterit ei oo mitkään varsinaiset offarisukset, enemmänkin pehmeiden rinteisen sivakat, joten ihan täyttä iloa ei pehmeästä lumesta saa. Toisaalta kun huomioi sen, että lapsena laskeskelin näitä samoja rinteität jollain lasten murtomaahikilankuilla, siteet ja monotkin ties mitkä pehmoversiot, niin oli nyt sitten jalassa mitkä hyvänsä laskettelusukset, niin muutos on aina parempaan…

Tässä vaiheessa hissien sulkemisaika alkoi lähestyä, joten vielä pari rinnevetoa nopeasti ja sitten päivä pulkassa. Hyvän sään pitäisi ennusteiden mukaan jatkua ainakin sunnuntain, joten suunnitelma on kävellä sunnuntaina lumikengillä ylös tunturiin hissien ulottumattomiin ja laskeskella sieltä sopivia reittejä alas. lumikenkiin täytyy turvautua, kun niitä randosuksia en omista, että voisi hiihdellä huipulle.

Tässä vaiheessa täytyy jo todeta, että vuorilla on aina hienoa liikkua, mutta mikään tässä maailmassa ei lopulta voita tuntureiden rauhoittavaa tunnelmaa!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s