Tämä juttu käsittelee minun ja Uunon kehitystä.

Talven pimeinä kuukausina alkoi harmittamaan, kun kiipeilyn taso ei kehity niin kuin haluaisi. Rutiinia tulee lisää, mutta maksimitaso ei nouse. Samanlaisia ajatuksia oli myös muilla Sohloilla. Jossain vaiheessa talvea joku meistä huomasi Salmisaaren kiipeilyhallin seinällä ilmoituksen Anton Johanssonin kursseista.

Kurssitus herätti ristiriitaisia ajatuksia Sohloissa ja lopulta kurssille päädyttiin minä ja Pirjo. Kurssi palautti ansiokkaasti mieleen hiihtovuosilta tutut ajatukset harjoittelun rytmittämisestä, jotta kehitys ei jää junnaamaan. Anton antoi myös erinomaisia vinkkejä kuinka tämä tehdään kiipeilyä silmällä pitäen. Itselle kiipeilyyn liittyvä harjoittelu on kuitenkin vähän vierasta, vaikka kiipeily alkaa jo tuttua ollakin.

Nyt on sitten 3 viikkoa yritetty kehittää perusvoimaa ja ihme ja kumma, treeni tuntuu tehoavan! No 3 viikkoa on helppo treenata nousujohteisesti, mutta haaste on tietysti saada kehitystä aikaan pitkässä juoksussa ja tuoda  mukaan eri tehoalueet. Katsotaan kuinka käy.

Samalla on tullut seurattua Uuno koiran kehitystä, tosin vasta 3 päivää. Aluksi Uuno oli vähän pöllämystynyt, mutta nyt mennään jo välillä tosi kovaa ja otetaan omaa paikkaa laumassa. Etenkin Lotan kanssa testaillaan jo voimia kovasti. Oma reviirikin kasvaa päivä päivältä. Tässä vaiheessa koira kehittyy huimaa vauhtia ja jokainen päivä tuntuu olevan hieman erilainen ja sitä kehitystä on hieno päästä vierestä seuraamaan.

Seuraavan vuoden aikana sitten näemme kumpi kehittyy enemmän, minä kiipeilijänä vai Uuno koirana…