Maakuntamatkailua

Mä tarvitsen kilometrejä duuniin fillarikisaan ja päätin käydä moikkaamassa samalla äitiä. Saloon ajaminen on ollut monesti mielessä ja nyt vihdoin sain sen aikaiseksi. Lyhintä reittiä se ei olisi kuin reilu satanen Espoosta. Melkein ajaisi edestakaisin yhdessä päivässä. Nyt ajatuksena oli ajaa mukavia pikku teitä, etsiä nättejä maisemia ja muutamia kulttuurikohteita. Ruska on saapunut Etelä-Suomeen ja oli todella mukava ajaa syksyisessä maisemassa. 
Espoo – Salo – Espoo. Meno oli 163 ja paluu 166 kilometriä. Yritin ajaa pieniä teitä ja haeskella nättejä paikkoja.

En tehnyt etukäteen reittusuunnitelmaa vaan ajelin kännyn avustuksella. Pysähtelin paljon ja fiilis oli enemmän retkeilyä, vaikka jotain välejä ajoikin kovemmalla sykkeellä. Silti tämän kesän kilometreillä ja tällä kunnolla päivät olivat ihan tarpeeksi rankkoja. Myös tankkaus oli vähän heppoista varsinkin ensimmäisenä päivänä kun ei meinannut löytyä ruokapaikkaa Karkkilan ja Someron väliltä. Mukana oli välttämätön, sadekamat epävakaisten ennusteiden takia ja siviilikamat yöpymistä varten. 11 litran pikkureppu ei juuri ajoa haittaa. Toinen vaihtoehto olisi jumbo satulalaukku. Näin voi kiertää hyvinkin useamman yön reissuja.

Maantiepyörä ja kompakti varustus mahdollistavat pitkätkin matkat. Oikeastaan kaikki muu tarpeellinen oli mukana, mutta helposti vedettävää backup energiaa olisi voinut olla reilummin.

Läntisellä uudellamaalla on paljon nähtävää. Seutu sopii hyvin pyöräretkeilyyn, vaikka ei polkisikaan pitkiä matkoja. Ruukkeja, kartanoita, maatiloja, luontoa, pikku kaupunkeja ja jopa linnoja on tiheään. Seutu on kauttaaltaan nättiä ja varsinkin pienemmät tiet hyvin vaihtelevia. Ei tarvitse puskea pelkän metsän tai tasaisten peltojen keskellä.

Jossain ennen Karkkilaa pohjoiseen avautuivat Hämeen suuret metsät. Tähän loppuu sivistys.
Tauko Karkkilan maauimalalla.

Someron jokilaaksot pääsivät yllättämään kauneudellaan. Ne ovat kyllä valtakunnallisesti arvokkaiden maisemien listalla, mutta silti iltavalossa oli ilahduttavan komea ajaa. Myös maatilat ja maanviljelys huokui vanhan ajan tunnelmaa.
Muutenkin kelit olivat kohdillaan. Syksy on hienoa aikaa liikku ja varsinkin avoimet maisemat ovat kauniita ruskan aikaan.

Toinen aamu alkoi Perniön etapilla. Oli aluksi aika kankeaa menoa kun ei kroppa ole tällaisiin matkoihin tottunut.

Kun ajoi tämän portin ohi oli pakko pysähtyä tutkimaan aluetta. Fagervikin ruukkialue on todella hieno kokonaisuus.

Vanhan ruukin vesimyllyjen jäänteitä.

Täytyy ottaa joku kerta uusiksi…

Yksi kommentti artikkeliin ”Maakuntamatkailua

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s