Kohti Kolia, osa 2

No nyt on treenit Vaarojen maratonia varten treenattu ja on harjoittelun loppuraportoinnin aika (tarinan osa 1 löytyy täältä: http://kiipeilysohlot.blogspot.fi/2013/08/kohti-kolia.html).  Heti alkuun pitää sanoa, että treeniä tuli liian vähän. Harjoittelua haittasi erityisesti muutto, mutta myös pieni flunssa osui kesäloman jälkeiselle harjoittelujaksolle. No tietysti voi sanoa myös niin, että 2 kuukautta on jo lähtökohtaisesti liian lyhyt harjoitteluaika, mutta eihän tässä nyt koko kesää ole aikaa käyttää yhtä maratonia varten…

Alkuperäinen ajatus oli juosta Vaarojen maraton 5Fingerseillä, mutta pohdinnan jälkeen päädyin suunnistajien nastareihin, kun kuulostelin aiemmin osallistuneiden kokemuksia ja tuli mieleen sekin, että Kolillahan voi olla vaikka pakkasta. Nastareiden ostoprosessi meni siten, että kävelin Museokadun Suunnistajien kauppaan (http://www.otsalamppu.fi/kaupat.php?helsinki) Helsingissä ja kysyin mahdollisimman ohutpohjaisia juoksutossuja joissa on nastat. Ohutpohjaisia siksi, että nyt kun on jo tottunut juoksemaan 5Fingerseillä niin olen huomannut, että korkeapohjaisilla tossuilla vääntää helposti nilkan erityisesti epätasaisessa maastossa. Myyjä siinä sitten suositteli kahta eri mallia, kapeampi ja leveämpi lestistä. Sovitin suoraan kapeampaa mallia kun yleensä minulle istuu parhaiten kapealestiset kengät ja niin tälläkin kertaa. Ostoprosessi kesti noin 5 minuuttia ja ostovaiheen hyvän tunne on jatkunut myös juostessa, joten suuret kiitokset Suunnistajien kaupan pätevälle myyjälle! Ja kiinnostuneille tiedoksi, että tossujen merkki on VJ Sport.
Itse harjoittelu Kolia varten alkoi Tiirismaalta elokuunn alkupuoliskolla ja päättyi samaan paikkaan ja samaan lenkkiin tämän viikon tiistaina. Vaikka harjoittelu on ollut vajavaista niin on se jollain tavalla tehonnut. Killometri vauhti parantui noin minuutilla ja ennen kaikkea lenkki jonka elokuussa juuri ja juuri jaksoi meni nyt helposti. Lenkin tavoitteena ei edes ollut pitää vauhtia vaan löytää rentous poluilla ja raskaassa maastossa juoksemiseen. Mielestäni onnistuin tavoitteessa hyvin. Toisaalta tämän ”testilenkin” pituus ei ole kuin 15 km tai vähän yli, mutta maasto on haastavaa ja ihan reilut pätkät reitistä menee myös polkuja pitkin. Näiden kahden lenkin lisäksi kävin juoksemassa Tiirismaalla yhden pidemmän lenkin, aikaa meni 3h 20min. Muuten harjoittelu sisälsi pari lenkkiä Keskuspuistossa, pari kertaa juoksin Keilanimestä tai Töölönkadulta kotiin ja myös Mustikkamaalla tuli vedettyä muutama maastolenkki pitkin Mustikkamaan rantoja ja polkuja.
Tällä hetkellä olo on Kolin suhteen luottavainen. Mitään aikaa en lähde juoksemaan vaan ihan retkeilymielellä katsomaan minkälainen tapahtuma ja reitti on kyseessä. Vauhtia aion pitää hyvin maltillisesti, ainoana tavoitteena siis maaliin pääsy. Katsotaan sitten, jos loppunousussa on vielä voimia jäljellä niin vedetään siinä tosissaan, mutta se jää nähtäväksi. Raportti itse juoksusta ilmestyy tottakai tänne juoksun jälkeen. Nyt vaan huilaillaan reilu viikko ja sitten ”suden suuhun”…italiaksi ”bocca al lupo”…

Näillä juostaan.

Täältä se treenaaminen alkoi kesällä ja tänne se päättyi, välillä ehti tulla syksy.

Yksi kommentti artikkeliin ”Kohti Kolia, osa 2

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s