Syysloma Kustavissa

Kesälomat tuli tänä vuonna vietettyä suhteellisen aikaisin, ja siksi pääosin töiden ympärillä pyörivä arki alkoi jo syyskuun loppupuolella tuntumaan puuduttavalta rutiinien toistolta. Päätettiin että pieni irtiotto olisi paikallaan, mieluiten jossain lähellä ettei tarvitsisi viettää arvokasta vapaa-aikaa lentoasemien jonoissa. Varattiin pienellä säävarauksella mökki Kustavista, ajatuksena harrastaa vapaapäivien aikana sekä melontaa että kiipeilyä ja ennen kaikkea levätä ja syödä hyvin. Jaksaa sitten taas vipeltää arjen oravanpyörässä jouluun asti.


Minulla oli kurssin viimeinen luento vielä lähtöpäivänä lauantaina, mutta Mikko hoiteli sillä aikaa ruoka – ja juomaostokset joten päästiin sujuvasti tien päälle heti kun vapaus opinnoista koitti. Ajeltiin suoraan Kustaviin ja oltiin mökillä joskus seitsemän maissa illalla. Majoitus oli vuokrattu Juuvannin merenrantamökit nimisestä paikasta (www.juuvanni.fi), ja mökki tosiaan sijaitsi aivan meren rannalla harvinaisen hienolla näköalapaikalla. Kajakkeja saa vuokralle lähes suoraan mökin pihasta ja Pohjanvuoren kiipeilykalliot ovat sopivasti kävelymatkan päässä, joten puitteet monipuoliseen ulkoiluun ovat kerrassaan mainiot. Tuloiltana keskityttiin kuitenkin pelkästään nautiskeluun, tehtiin tulet takkaan ja saunottiin hyvässä puusaunassa. Linjoistaan huolehtivana miehenä Mikko oli kaseerannut kermat kauppalistasta pois, mutta pienellä improvisoinnilla sienitakkinen kuha onneksi valmistui hyvin ilmankin.
 
Univelkoja taisi olla jonkin verran, ihan auringon kanssa kilpaa ei todellakaan päästy seuraavana aamuna ylös. Onneksi kiipeilykallioille ei kauaa kestänyt ajella, ja päästiin pelipaikoille juuri optimiaikaan kun aurinko oli ehtinyt kuivaamaan yökosteuden pois. Alku oli pientä ihmettelyä, ei ole viime aikoina tullut juuri ulkokiipeilyä harrastettua ja Kustavi ei muutenkaan edusta sen lajin helpointa antia. Killin ja Nallin Kostolla kuitenkin päästiin taas alkuun, ja jatkettiin harjoituksia osuvasti nimetyillä reiteillä Eukkoa Ikävä ja Eukkoa Tosi Ikävä. Lisäväriä kiipeilyyn toi mainioiden reitin nimien lisäksi myös Jammi.netistä tulostettu reittien kuvaus, joka kiipeilyllisten vinkkien ohessa sisältää myös todellisia lyriikan helmiä.
Reittivalintoja ihmettelemässä, Pohjanvuorella onneksi oli tarjolla paljon muutakin kuin seiskan sankarikiipeilyä
Maaseutunäkymiä topista, sisämaassa ruska oli vasta aluillaan
Kiipeilyjen päälle käytiin vielä nopealla melontaretkellä testaamassa kalustoa, jonka isäntäväki meille ystävällisesti aamulla toimitti. Oli taas harvinaisen hieno ilta, lähes peilityyni meri ja kirkas taivas. Isommissa saarissa oli hienosti ruskan värejä, samoin kaislikoissa. Molempien sävyt heijastuivat hienosti tyynestä vedenpinnasta, ja kuukin nousi taivaalle samalla kun rantauduttiin. Pimeä tulee nopeasti heti kun aurinko on laskenut, ja sen jälkeen on luksusta vetäytyä ulkoiluaktiviteeteista mökin lämpöön punaviinin ja takkatulen pariin. Mikko oli illallisvastuussa ja itse harrastamani reseptikikkailun sijaan saatiin vaihteeksi hieman suoraviivaisempaa mutta sitäkin maistuvamaa ruokaa, lammasmakkaroita halloum-kasvis-perunapannun kanssa. Nälkä ei jäänyt tästäkään ateriasta.
Ruskamaisemia lähisaariston melontaretkeltä 
Käytiin Santasaaren kärjessä kurkistamassa avomerelle juuri kun aurinko laski horisonttiin
Kuu oli jo korkealla taivaalla auringonlaskun sävyjen vielä viipyessä taivaanrannassa
Maltettiin juuri ottaa yksi kuva illallisesta ennen kuin käytiin sen kimppuun
Lämmin mökki on mukava paikka viettää pimenevää syysiltaa
Maanantai-aamuna vedettiin toimistovaatteiden sijaan kuoret ja hameet (= aukkopeitteet) päälle ja lähdettiin melomaan kohti Iniön saarta. Tuuli oli edelleen heikkoa, ja Iniön aukon ylitys sujui vaivatta. Avomeritunnelmaa oli aallokon puutteesta huolimatta, merimetsojakin näkyi luodoilla olevan mutta lähtivät mokomat karkuun ennen kuin pääsimme kuvausetäisyydelle. Päästiin pian taas saarten suojaan ja matka jatkui Hummelholmin ja Jumon ohi Keistiön saarelle jossa Iniön kylä sijaitsee. Rantauduttiin parin tunnin melonnan jälkeen verryttelemään kajakissa puutuneita jalkoja ja evästelemään uuden karheassa venerannassa. Käytiin myös nopealla turistikierroksella kirkolla ja Iniön Lanthandelissa (sedan 1921!) ostamassa purkki kermaa haukipihvien höysteeksi. Paluumatkalle lähdettiin hieman kiireellä ettei pimeä yllättäisi ennen avomeriosuutta, mutta lossiväylää ylittäessä saatiin olosuhteiden pakosta heti reipas alkuspurtti jonka jälkeen ehti taas hyvin höllätä vauhtia ja katsella maisemia.
Merikortti kyytiin ja kokka kohti Iniön saarta
Tällä kertaa ei seikkailukisojen tapaan melottu kilpaa vaan oli aikaa nautiskella menosta


Palattiin hieman eri reittiä ja ylitettiin Iniön aukko aamuista leveämmästä kohdasta. Tuuli oli päivän aikana hieman yltynyt, ja aallokkoa oli sen verran että aukkopeitteet olivat todella tarpeen. Päästiin kuitenkin etenemään lähes myötäaallokossa, mutta avomeritunnelmaa oli enemmän kuin aamupäivän tyynellä aukon ylityksellä. Tällä etapilla tehtiin myös reissun hienoin erikoislintu-bongaus, kun merikotka nousi lentoon aivan edessämme olleelta luodolta. Kamerakin oli kerrankin iskuvalmiina ajoissa ennen kuin lintu katosi pisteeksi taivaalle. Kuvaussession jälkeen pääsimme pian Santasaaren suojaan ja mökkirantaan juuri sopivasti ennen pimeän tuloa. Loppuilta sujui taas leppoisasti saunan, punaviinin ja hyvän ruoan parissa.
Iniön aukko iltavaloissa
Merikotka nousemassa lentoon, meidän poistuttuamme eteenpäin lintu palasi takaisin tähystyspaikalleen merimerkin nokkaan
Päivän melontareitti kokonaisuudessaan, noin 25km reilua viiden kilsan tuntivauhtia
Viimeiselle lomapäivälle oli suunniteltu hieman ensimmäistä tiukempaa kiipeilyä, ja sitähän Hopeavuorella on tarjolla enemmän kuin oma kantti kestää. Aamutoimien ja mökin siivouksen jälkeen suunnattiin siis tähän jammailun mekkaan, parkkikselta avautuva näkymä kallioille tosin vei turhat luulot pois heti ensivilkaisulla. Lähempää katsottuna kalliot kuitenkin avautuivat hieman positiivisemmassa (kirjaimellisesti) valossa, ja Mikko lähti lämmittelemään Lastenhuoneen Avaimet nimisellä halkeamalla. Lämmin siinä tulikin, jopa itselleni vaikka ensin hieman huoletti pystyykö kohmeisilla sormilla kiipeämään ollenkaan. Aurinko ei ensimmäistä kertaa koko loman aikana tullut esiin koko päivänä, pilvettömään poutasäähän oli melkein jo ehtiniyt Kustavissa tottua. Seuraavana oli vuorossa klassikkoreitti Ensimmäinen Pioneeri, tiukkaa jammaamista sekin. Lopuksi pidettiin vielä kunnon jammikoulu Säkkipillillä, oli erittäin hieno halkeamareitti ja hetkittäin jammailukin alkoi lähes sujua. Parin nousun jälkeen varpaat olivat sitä mieltä että päivän halkeamakiintiö on täynnä ja kellonkin puolesta oli pakko lähteä paluumatkalle. Oli aivan mahtava syysviikonloppu, parilla ylimääräiselläkin lomapäivällä saa yllättävän hyvän irtioton arjesta kun vaan ymmärtää lähteä tarpeeksi lähelle.
Ensinäkymä Hopeavuorelle, hieman on ensinäkemältä tylyn näköinen kallio
Jammihanskat käsiin ja seinälle lämmittelemään, untsaa ei kiipeillessä todellakaan tarvittu
Mikko kakkosnousulla Ensimmäisellä Pioneerilla, hakemassa hieman liidinousua rennompaa tuntumaa jammaamiseen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s