Ensimmäisenä askeleena päätimme viime keväänä ottaa Pirjon kanssa 3 tunnin konsultaation aiheesta Anton Johanssonilta, joka siis on Suomen kärkikiipeilijöitä. Myös muut Sohlot harkitsivat, mutta vetäytyivät yksi kerrallaan konsultaatiosta. Antonin viesti oli rytmitys! Pitää tehdä kestävyyttä, perusvoimaa, maksimivoimaa ja voimakestävyyttä ja harjoittelua pitää rytmittää sekä viikko- että kuukausitasolla. No tuttua sinänsä hiihtovuosilta. Nyt olen tänä syksynä tehnyt ainakin jollain tavalla kaikkea muuta paitsi maksimivoimaa, sen aika on ehkä myöhemmin. Tuloksista on vielä liian aikaista puhua, katsellaan joskus keväämmällä, jos harjoittelu on jatkunut määrätietoisena. Ehkä voisi ottaa vielä hieman lisäkonsultaatiotakin Antonilta, että tulisi tehtyä harjoitteita enemmän oikein.

Toinen konkreettinen kiipeilyn kehittämiseen tähtäävä toimenpide on ollut joogan, täsmällisemmin astangajoogan, aloittaminen. Joogaaminen alkoi työpaikan kurssilla, jonkai ansiokas vetäjä, Virpi Helsingin astanga joogakoulusta, sai sitten ylipuhuttua minut viikonloppukurssille Helsingin astanga joogakouluun ja myi vielä 10 kerran kortin. Hirveän kauaa en ole ehtinyt vielä joogata, mutta nopea hyöty on ollut ehkä jonkinlainen kropan ”stabiloituminen”. Johtuisiko syvien vatsalihasten kehittymisestä? Ainakin salilla menee vatsan kiertoliikkeet paljon aiempaa helpommin, vaikka en niitä salilla ole edes treenannut. Noin yleisesti ottaen ajattelisin, että joogassa on samoja piirteitä kuin kiipeilyssä, täytyy pystyä säilyttämään kontrolli tekemiseen vaikka on miten mutkalla ja voimat ihan tapissa. Jooga uran tähtihetki tähän mennessä oli viikonlopun kurssilla puolittainen päällä seisonta Virpin tukemana, puolittainen siksi, että jalat oli vielä koulussa, mutta koko ”massa” kuitenkin pään päällä. Aika uskomatonta sinänsä!

Jotain tällaista pitäisi tehdä…

…tässä erittäin viihtyisässä, mutta melko läpimässä tilassa.

Kiipeilytason nostoyritys jatkuu siis näillä opeilla. Tuloksista raportoin jossain välissä, jos niitä tulee…