Korouoma

Töiden lomaan sai sovitettua nopean visiitin pohjoiseen. Perjantaina yöjunalla Rovaniemelle, sieltä suoraan Korouomalle, kolme päivää kiipeämistä, illanvietot Piippukodassa ja nyt maanantai-iltana yöjunalla takaisin. Yllättävän hyvin toimiva paketti erityisesti kun osa porukasta jäi viettämään pidempää lomaa ja auto oli menossa matkaan joka tapauksessa. Itse palasin Korouoman tiehaarasta julkkareilla, joka sekin oli näppärää. Tietysti matkustus maksaa, mutta näin totaalista lomaa konttorista ei paljoa halvemmalla ja helpommalla tuossa ajassa pysty toteuttamaan.
Arjesta saa etäisyyttä tuijottamalla virtaavaa vettä… 
…tai ihan vain kävelemällä lumisessa metsässä.
Myös rento illanvietto hyvässä seurassa ja hyvän kokin vieraana auttaa asiaa. Tuohon toisen illan lautaseen lätkäistiin päälle vielä ulkofile. Ensimmäisellä illallisella oli juustofondue. Mukaan kuului myös sopiva juomakattaus ruokajuomista, talvisiin lämmikkeisiin ja kunnon aromijuomiin.
Myös oma jääkiipeilykunto kestää juuri ehkä kolme päivää kunnon suorittamista ja nyt junassa tätä kirjoittaessa kroppa on väsynyt. Eli ei pelkkää putouskiipeilyä enempää oikein kerralla haluakaan. Ehkä jos tarjolla olisi jotain enemmän alppimaisempaa helppoa pitkää reittiä, voisi kiivetä pidempään tai tietysti aina voi keksiä muita aktiviteettejä. Korouama tarjoaa kyllä vaativampaa settiä tiukan jään tai kallion muodossa, mutta nyt ehti hyvin kiipeämään kaiken sen mitä itse halusi ja pystyi.
Tämä oli ensimmäinen vierailuni Korouomalle. Lueskelin ennen reissua useita blogijuttuja, katselin putouksia läpi ja totta kai tunsin Koron aseman suomalaisessa talvikiipeilyssä. Paikka on varsinkin tunnelmaltaan hyvin erilainen kuin aiemmin vierailemani jääkohteet. Rotkolaakso on upea ja hyvin rauhoittava. Laakson puro, laavut, kota ja polut lumisessa metsässä ovat sitä parasta Suomen talvea. Paikalla pyörähtelevät turistit tuovat oudon camp-henkäyksen. Varsinkin suojakeleillä paikka oli jotenkin hyvin rauhoittava. Jäät olivat minulle selkeitä liidihaasteita tai treeninousuja. Kumpaakin kaipasin tämän talven lyhyen kauden johdosta ja näihin Koro on myös hyvin tehokas paikka. Kiipeämään pääsee paljon. Toki joskus ilmeisesti muodostuu ihan ruuhkaakin, mutta nyt näimme kolmen päivän aikana vain muutaman köysistön ja sai hyvin valita mitä halusi tehdä. Tosiaan keli oli hyvin lämmin: joka päivä vain aste pari pakkasta ja lunta satelin aina välillä. Jää oli helppoa ja kivan pehmeää. Jotkut linjat turhan märkiä ja se oli ehkä ainoa rajoittava tekijä reitinvalinnassa.
Pirjo liidaamassa Jaskalla. Onhan nämä putoukset ja maisemat omaa luokkaansa Suomessa.
Meidän porukan suunnitelma oli lähteä helpon kautta eli aloitettiin metrien kerääminen Mammutilta, kokonainen pitkä päivä kiivettiin Jaska jokusella ja viimeisenä päivänä kiipesimme Ruskean virran. Sen lisäksi kävin iltalenkillä Revontulilla saakka katselemassa paikkoja. Putousjäät ovat suoraviivaisia ja aika selkeitä. Olen käynyt pari kertaa Norjassa, jossa tämän kaiken lisänä on se suuri seikkailullinen alppikiipeilymeininki, joka itseä on aina kiehtonut. Korouomalla minun tason kiipeäminen on selkeää. Jaska jokunen oli tosin päivänä todella antoisa, koska siellä pääsi tekemään vähän enemmän reitinvalintaa erilaisien muotojen ja lumien läpi, tutustumaan erilaisiin jäihin ja säätämään myös köysiä. Sellainen opettaa aina enemmän kuin pelkkä jäänkiipeäminen tai edes liidin vieminen uusille tasoille. Tai pitäisikö sanoa, että minä ehkäpä haluan oppia nimenomaan sitä monipuolisempaa kiipeämistä. Toki jäänkiipeämisessä tarvitaan myös hyvää kiipeämistä ja harjoitus metrejä kertyi. Suorittaminen tuntui nyt aika varmalta. Enää ei jalat lähde yllättävästi alta tai muutakaan haparointia, joka on hyvä asia. Muutenkin meno oli suht luontevan tuntuista. Toki pehmeä jää auttaa asiaa.  
Mammutti on ilmeisesti aina sininen. Nätti paikka. Nyt vesi virtasi monesta kohtaa aika kovaa ja vedettiin vain paria linjaa.

Mammutilla saa metrejä helposti kun yläköysittely sujuu kätevästi 70 metrisilläkin köysillä. Liidilinjoja löytyy myös moneen makuun, mutta mittaa on vähemmän kuin muilla putouksilla.

Jaska on ilmeisesti aika isossa kunnossa. Kiivettävää oli paljon ja ehkä näistä se seikkailullisin putous. Loivaa profiilia ja sitä myöten myös lunta oli joka tuo oman elementtinsä. Hauskaa pystyä löytyi vasemmasta laidasta.
Ruskea virta on tietysti ilmeinen hallitseva putous noista kuuluisimmista. Sen on iso ja hienossa luonnon muovaamassa kulmassa. Sen liidaaminen oli minulla mielessä jo ennen reissua ja sen sai toteutettua mallikkaasti. Reitti on hieno, mutta melkein yhtä mukava oli kahlata topin lumissa ja laskeutua kallion sivusta alas. Silloin viimeisen päivän lopuksi tuli sellainen olo, että ehkä Korouoma ei itsellekään ole niin suoraviivainen paikka ja sinne täytyy palata tekemään jotain vähän erilaista vielä jonain päivänä. Sitä ennen vain täytyy viedä oma kiipeäminen uudelle tasolle.

Ruskea virta näyttää polulta todella suurelta. Lähempää ehkä vähän pienemmältä, mutta on näistä putouksista se hurjin. Nousu on komea ja toppi kaunis, mutta ne kalliot siinä vieressä vasta puhuttelevan näköisiä ovatkin.

Hämärä tuo myös tunnelmaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s