Ensipuraisu Costa Blancasta

Nyt on muutama päivä takana ja osaa suhtautua jo jonkin verran tähän seutuun. Miltä nyt tuntuu? Näin aikaisin keväällä kaikki on mukavan hiljaista. Pääasiassa rannalla käyskentelee brittiläisiä ja hollantilaisia eläkeläisiä, jotka tuntuvat jo semi-paikallisilta. Muuten porukka vaikuttaa lokaalilta. Suomalaisia ei ole tullut vastaan. Yleensäkin ihmisiä on kaduilla, mutta mikään mesta ei ole missään vaiheessa täynnä. Enemmänkin ravintolaa valitessa katsoo onko edes joku pöytä miehitetty. Itse olen pitänyt aina tästä tietystä pysähtyneestä tilasta. Arkena teillä on liikettä ja ihmiset menevät minne arkena pitää mennä. Sunnuntai aamuna rannassa oli ulapalle katselijoita, kävelijöitä, juoksijoita ja aina välillä joku pyöräilijä. Siinä oli itsekin mukava liikkua.

Kaiken nähnyt kiipeilijä tähyää kaukaisuuteen. Taustalla udussa Geladan kalliot.

Altea on kaupunkina sopiva sekoitus vanhaa kukkulan päälle rakennettua espanjalaiskylää ja rantabulevardille rakennettua lomanviettopaikkaa. Kaikki suurieleinen on jätetty Benidormin puolelle ja täällä on vain se mitä ihminen tarvitsee helppoon elämään. Kaupungin yllä on nätti kirkko ja rantaa vartioi omilla puolillaan Geladan ja Sierra de Toixin kalliot. Taustalla on Blancan suuret mäet Puig Campana ja Ponoch. Merellä taas näkyy hämyssä Ifachin korkeat kalliot. Raamit ovat sopivat ja kun aurinko värjää maata ja merta päivän kuluessa, niin Eteläisen-Espanja karu miljöö näyttää kauniilta kaikesta nykymaailman menosta huolimatta.

Espanjassa meni vielä hiljattain hyvinkin lujaa. Ihminen osaa luoda suuria kontrasteja kun siihen on halua ja monessa paikassa se näkyy tätäkin maisemaa rujommin pystyyn jääneinä betonirunkoina ja horisontissa seisovina rakennuskurkina.

Toisaalta jo nyt muutamana päivänä on ehtinyt toteamaan seudun monipuolisuuden. Sellan vuoristolaaksoissa entisajan vanhat viljelmät raunioituu vähä vähältä ja Valencian ultra modernit lasipalatsit
 ovat niin toisesta maailmasta kuin vain voi olla. Arkitehtuuri vaihtuu niin nopeasti ruraalista vaaleanruskeasta kiviseinästä käsittämättömästi puiston päällä leijuvaan avaruusmunaan. Samalla elämä muuttuu yksinkertaisista elämän perusasioista tyyliteltyyn kaupunkilaiseen tyylikkyyteen. Tämän kokee helposti yhden kiipeilypäivän aikana.

Sellan kylä on ollut paikollaan vuorten keskellä jo kauan.

Kiipeilystä ei ole vielä täyttä otetta. Takana on lyhyet vierailut Sierra de Toixiin, Gandiaan ja Sellaan. Haettu tuntumaa lyhyestä sportista ja avattu kiipeilykausi. Lämmin kallio ja leuto sää tuntuvat hyvältä. Välillä lasittuneet reitit taas vähän pahalta. Pikkuhiljaa muistaa mooveja ja miten pultin päällä tehdään ne tarvittavat liikkeet. Sormia kivistää jonkun verran tämän päivän jälkeen ja tuntee tehneensä jotain. Illallinen mahassa koko mies rentoutuu ja olo on hyvä. On oikeastaan poikkeuksellisen mukavaa aloittaa kesäkausi ja kiipeilyloma sopivan hitaalla vauhdilla. Ei ole kiire tekemään asioita vaan tällä kertaa niihin otetaan tarvittava aika.

Iltapäivän lämmin keli on niin helppoa ja leippoisaa marraskuun hyisten treenilenkkien jälkeen. Ei tietoakaa pölystä, ravasta tai viimasta.

Päivän päätteeksi on kävelty rennosti illan rientoihin.
Kuitenkin mielessä tulevat suuret seikkailut.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s