Tänä keväänä sattui pääsiäinen ja vappu mukavasti lähekkäin, joten päätin riipiä loput lomat kasaan ja viettää kevään suksilla pohjoisen tuntureilla. Lähtöpäivästä paluupäivään matkapäiviä tuli yhteensä 20, joista autoiluun meni neljä ja muut päivät sitten suksilla. Yhtenä päivänä testasin pitkästä aikaa murtomaahiihtoa ja ensimmäistä kertaa nanosuksia, kahdeksana päivänä hilasin itseni tunturin päälle hissivoimalla ja kuutena päivänä skinnailin enemmän tai vähemmän täysipäiväisesti. Siis 16 hiihtopäivää vajaassa kolmessa viikossa, aika hienoa!
 |
| Mikä voittaisi pohjoisen kevähanget? |
Reissu käsitti lopulta viisi tunturia, Tahkon, Pallaksen, Oloksen, Ylläksen ja Levin, jos siis Tahkon voi laskea tunturiksi, ja ainakin rinteiden puolesta minun mielestä voi laskea. Seuraavassa lyhyt ”analyysi” jokaisesta kohteesta.
Tahko ei ole varsinainen tunturi, mutta rinteet vetävät vertoja täysin useimmille Lapin kohteille eikä ajomatka Helsingistä ole kuin puolet matkasta niille oikeille tuntureille Lappiin. Rinteiden profiilit ovat aivan erinomaisia ja pääosa rinteistä on kiitettävän leveitä. Myös hissijärjestelmä toimii erinomaisesti ja ”tunturin” pystyy mukavasti kiertämään ympäri. Rinneravintolatkin ovat ihan mukavia ja tunnelmallisia, jos eivät vaan ole liian täynnä. Tänä vuonna kelit olivat jo erittäin lämpimät, mutta rinteiden pohjat kestivät erinomaisesti vaikka pinta tietysti pehmeni päivällä. Rinteiden hoitokin on siis kohdallaan. Tahkolla voi myös hiihdellä murtomaahiihtoa hyväkuntoisilla laduilla, silloin kun on lunta, istuskella hevosen tai poron kyydissä, ajaa rallia jäällä tai jopa lentää. Myös mökkien avaimennoutoautomaatti on hieno systeemi! Mitäpä muuta vielä voisi toivoa? No lisää vessoja! Vessakapasiteetti on ilmeisesti mitoitettu hiihtokeskuksen henkilökuntaa silmällä pitäen, koska jonoja syntyi tänäkin vuonna, vaikka rinteitä sai sujutella käytännössä ihan omassa porukassa…
 |
| Sukset mukaan… |
 |
| …ja keväthiihtelemään… |
 |
| …Lulun ja Uunon kanssa… |
 |
| …Tahkolle. |
Tahkolta suunta jatkui Pallaksella, joka sitten on viimeisen päälle oikea tunturi! Legendaarisesta Romanssikahviosta saa minttukaakaota, mutta keskus ei todellakaan ole, jälleen kerran Mikon sanoja lainaten, mikään ”minttukaakaotunturi”. Olosuhteet voivat olla kaikkea akselilla taivas – helvetti, kuten tälläkin kertaa nähtiin. Välillä ilma oli kaunis ja tyyni ja välillä myrskysi ja pyrytti niin, että hädin tuskin tunturissa pysyi pystyssä. Myrsky ja pyry vei skinien välissä käytettävän muoviverkon ja pyryssä laskettiin vahingossa väärälle puolelle tunturia, kun ”käännös oikealle” meni vähän pitkäksi. Myös lumiolosuhteet vaihtelivat aivan laidasta laitaan. Aluksi tunturi oli aivan jäinen sekä rinteistä että niiden ulkopuolelta. Sitten vähän pehmeni ja yhden päivän loistavien olosuhteiden jälkeen alkoi sataa vettä ja kelit meni liiankin pehmeiksi kunnes yhden yön ja yhden päivän lumimyrsky ja pakastuminen ja sen jälkeiset kauniit aurinkoiset päivät tekivät keleistä taas aivan täydelliset, jopa pehmeätä lunta löytyi runsain mitoin suksien alle! Pallas on siis ennen kaikkea offpiste kohde, mutta myös rinteet ovat erinomaisen vauhdikkaita ja mukavia laskea. Loistava kohde laskemista, Suomen hienoimpia tunturimaisemia ja luonnon rauhaa arvostaville! Ohessa muutama kuva Pallaksen maisemista.
Aivan Muonion kylän kupeessa sijaitseva Olos on sopiva kevyemmän päivän kohde Pallaksen, Levin tai Ylläksen kävijöille ja tietysti yksi Suomen parhaista paikoista harrastaa murtomaahiihtoa. Ladut tykitetään kuntoon heti ensimmäisten pakkasten jälkeen ja ne olivat edelleen viimeisen päälle hyvässä kunnossa. Edellä mainittujen ehkä Suomen kolmen parhaan hiihtokeskuksen puristuksessa Oloksen laskettelurinteiden on tietysti vaikea kerätä suurempaa mainetta, mutta itse asiassa rinteet ei ole ollenkaan huonot. Jos joku siirtäisi tuollaisen keskuksen Helsingin viereen niin olisi se vaan aika hieno juttu!
Viimeisenä viidestä tulee Ylläs. Jos otetaan ”summa” laskettelurinteistä, offareista ja murtomaahiihtoladuista, niin kyllähän se Ylläs on mainoslauseen mukaisesti ykkönen. Rinteet ovat Suomen mittakaavassa pitkiä ja hyväprofiilisia molemmilla puolilla tunturia. Rinteissä riittää leveyttä aloittelijoidenkin tarpeisiin, erityisen kunniamaininnan tässä suhteessa saa Äkäslompolon puolen Aurinko Express hissin vieressä oleva ”lentokentän levyinen” rinne, siinä kelpaa opetella laskemaan. Ylläsjärven puolelta pitää kehua länsireunan Ylipitkää ja Jättipitkää. Vaikka nämä rinteet ovatkin melko loivia, niin on se vaan hienoa, että Suomessakin voi laskea 3 km yhtä soittoa mukavaa rinnettä! Sekä Kurun ympäristöstä että Luosusta maisematien puolelta tunturia löytyy mukavia offareita, tosin maisematieltä pitää palata joko lihasvoimalla tai hankkia kyyti. Hissien osalta Aurinko Express tuolihissi ja Ylläs Gondoli ovat merkittävä parannus takavuosiin verrattuna. Ja sitten on ne hiihtoladut, joita löytyy joka lähtöön. On pitkää tunturireittiä ja valaistua kuntorataa. Pakkasella voi hiihtää korkeammalla pakkasta paossa ja koirillekin on oma latu. Ja ladut eivät todellakaan lopu kesken eivätkä myöskään palvelut latujen varsilta. Jonkinlainen miinus on selkeän kylämaisen ”keskustan” puuttuminen alueelta, mutta kaken kaikkiaan Ylläs on erittäin hieno kokonaisuus!
Yhteenvetona voi todeta, että kevät on parasta aikaa Lapissa! On sääli, että suuret massat parveilevat tuntureilla helmikuussa, joka on ehkä talven huonointa aikaa. Kaamoksen eksotiikka on jo mennyttä, mutta useimpina vuosina pakkaset ovat jäljellä eikä päivä ole vielä kovinkaan pitkä. Olisi hienoa, että useammat ihmiset pääsisivät kokemaan Lapin kevään. Ainakin minä vietän huhtikuun mieluummin Lapin tuntureiden avarilla ja raikkailla keväthangilla kuin odottelemassa koleassa Etelä-Suomessa pusikkoisten kiipeilykallioiden kuivumista ja keuhkoja ahdistavan katupölyn katoamista. Toinen hyvä vaihtoehto on tietysti viettää tämä ikävä ”rospuuttoaika” Välimeren äärellä nauttimassa Etelä-Euroopan keväästä..
Tykkää tästä:
Tykkää Lataa...
Kiipeilysohlot 