Bohuslän, Ruotsin länsirannikolla, on legendaarinen maailmanluokan halkeamaträdimekka…hmm…tai no ainakin loistava paikka halkeamakiipeilyyn, jonka tietysti kuuluu kiipeilyetiikan mukaan olla trädiä. Mutta on Bohuslänissä muutakin. Ruotsin länsirannikko on suuren meren rannikko, kun lähtee ulapalle sopivaan suuntaan niin seuraava maapläntti on Englanti. Ja sehän näkyy rannikon muodoissa. Upeita laajoja, jopa tunturimaisia, kallioalueita löytyy pitkin ja poikin ympäri rannikkoa. Kallioista ja niille kulkeutuneista suurista kivenlohkareista löytyy tietenkin kaikenlaisia muotoja, jyrkkiä ja loivia, hänkkiä ja släbiä…jos siis ajattelee kiipeilyn kannalta…
Niinpä tämän vuoden loman ensimmäinen puolisko suuntautui ”perhehenkisesti” tähän Ruotsin kiipeilyparatiisiin, kiipeilykamaa mukaan lähti vain pädisetin pienempi puolisko ja tossut, ultra kevyt varustus siis! Toista kuin hieman myöhemmin Pohjois-Norjaan suunnanneella Sohlojen ”pääjoukolla”…joku rekka kai niillä oli kamoja varten… Meillä kahden aikuisen ja kahden ranskanbulldoggin kamat sopi Alfa Romeo Miton takakonttiin…no kukin pakkaa ja matkustaa tyylillään…
Ja tämä boulderointihommahan toimi Bohuslänissä niin, että pikkupädi, kiipeilytossut ja ”perheen” eväät IKEAn tai Clas Ohlssonin kassiin, jengi ja kamat Miton kyytiin ja eikun ajelemaan pitkin rannikkoa ja katselemaan sopivia kallioalueita. No niitä kallioita on lähinnä joka puolella, joten boulderointiin kannattaa yhdistää myös turismi, joka käytännössä on hengailua rannikon pienissä idyllisissä kylissä ja kaupungeissa. Todella rentouttavaa seutua!
Boulderoinnin osalta testatut kohteet olivat Göteborgin ”sinisen sienen” lisäksi Grebbestadin (jossa majoituttiin) viereinen kallioalue, Lysekilin niemen kärki, josta löytyi jopa topo (täältä), Smögenin vieressä sijaitseva kallioinen niemi, Sandö nimeltään sekä Hamburgsundö, jonne piti matkustaa ihan lossilla. Ja miksi täällä kansankodin länsirannikolla nyt sitten ollaan boulderoinnin ytimessä? No Lysekilistä tosiaan löytyi jopa topo, ilmeisesti Gullmarsvallen nimisestä alueesta (en ole kyllä ihan varma tosta nimestä…), jossa on esitelty 7 sektoria tämän upean tunturimaisen niemen alueelta ja 3 muualta Lysekilistä. Muilla seuduilla sen sijaan mentiin tyylillä ”mies ja pädi” eli silmät vaan auki ja kohti kallioita ja ei kun etsimään omille taidoille sopivia boulderongelmia. Ja niitähän riitti! Välillä löytyi helpompaa ja välillä meni ihan kunnon projektoinniksi, kaikkia yritelmiä ei edes tullut päästyä ylös, toivottavasti ne muistaa vielä seuraavalla reissulla… Ihan hirveän vaikeita, etenkään vaikeita ja korkeita, reittejä en uskaltanut kokeilla, kun pädi oli minikokoinen ja spottaajiakaan ei näkynyt, mutta hauskoja reittejä löytyi ja osa matalammista meni tosiaan ihan kunnon projektoinniksi eli olivat aivan omien taitojen ylärajoilla. Erityisesti mieleen jäi poikkari, jonka kehittelin viimeisenä päivänä Hamburgsundö’llä. Greidi varmaan luokkaa 6a, hauska lähestyminen kallion päältä/reunasta, jotta ei kastele tossuja kallion reunan suoläystäkkeessä, näin reittikin alkoi ikään kuin ”vähitellen”, itse poikkarilla kolme tiukempaa pätkää joiden väleissä pieni lepo ja loppuun vielä jotenkin epästabiili jammihalkeama ylös hyllylle. Sain vedettyä koko reitin pätkissä, mutta aina kun yritin vetää yhteen putkeen, niin joko potku loppui tai jotain pientä meni vikaan…höh…Hamburgsundö’lle siis pitää palata hoitamaan homma loppuun…
Tällainen boulderprobleemien etsiskely rupesi suorastaan koukuttamaan! Ei oikein millään olisi malttanut lopettaa uusien reittien etsiskelyä ja liian vaikeaksi osoittautuneiden reittien yrittämistä. Ja kun joku vaikea itse kehitelty reitti lopulta nousi ylös asti, niin tunne oli vielä normaalia onnistumista upeampi! Kaiken kaikkiaan tuli sellainen olo, että tämä on juuri se boulderoinnin pointti, kevyillä varusteilla ulkoilua kauniilla kallioilla ja sopivien kiipeilykivien etsiskelyä. Ja kun maisematkin on mykistävät niin mukaan voi houkutella niin paljon ulkoilusta kiinnostunutta jengiä kuin kulloiseenkin kulkupeliin mahtuu. Mukaan vaan piknik eväät ja vaikka hiiligrilli, niin kaikki viihtyvät ja lapsellisin/lapsellisimmat saavat kaikessa rauhassa kapuilla pitkin kallioita ja kiviä. On tietysti hauska seurailla topoa ja yrittää muiden greidaamia bouldereittejä, mutta mielestäni tästä ”mies ja pädi” tyylistä huokuu boulderoinnin syvin ydin!
Bohuslän on muutenkin loistava lomakohde melkein kenelle vain. Rannikon maisemat ovat upeat, harrastusmahdollisuuksia löytyy sekä maalta että mereltä, rannikon pikkukylät ovat todella tunnelmallisia, Göteborg on mielestäni Ruotsin hienoin kaupunki ja kaiken päälle siellä täällä pyörivät tuulimyllyt tuovat modernia tunnelmaa. Ja seuraavassa muutama näyte siitä miten käy, kun amatööri saa käsiinsä kuvankäsittelyohjelman…
 |
||
Göteborgissa riittää tekemistä ”sinisen sienen” lisäksi, löytyy Lisebergiä, Ullevia, shoppailua, hipstereitä, volvo-miehiä ja vaikka mitä laidasta laitaan, Ruotsin hienoin kaupunki!
|
Kiipeilysohlot 