Pärkänvuori Rocks

Viikonloppu vietettiin Kustavissa. Lauantaina Oltiin Kräkiniemessä ja yövyttiin ensimmäistä kertaa Lootholmassa. Todettiin paikka toimivaksi ja leirinnän monet palvelut avittavat sutjakkaan viikonlopun vietossa. Peritaatteessa kokkausta varten ei tarvitse omia keittovehkeitä, saunominen onnistuu ja illat voi jopa tissutella vierasvenesataman ravintelissa, josta saa ensimerkiksi hyvää paistettua ahventa piparjuurikastikkseessa. Tänä viikonloppuna oli oikein juhlaa kun vietettiin kesän päätöstä muinaistulien juhlan kautta. Lootholman oli järjestänyt oikein spektaakkelin kun taivaalle ammuttiin ilotulitteita, jengi humppasi ja kokki oli kypsentänyt kokonaisen sian juhlakansalle. Hyvät tarjoilut.
Muinaistulien juhlan lisäksi kesän loppuminen näkyy jo luonnossa. Pihlajanmarjat ovat punaisia ja linnut kokoontuvat parviksi. Pelloilla varsinais-suomalaiset heinähousut ajelivat puimureilla kullankeltaista viljaa siemeniksi . Illatkin alkavat olla pimeämpiä ja viileämpi. Itse henkilökohtaisesti olen todella innoissani syksyn tulosta ja rasittavan kesän loppumisesta. Käytiin ostamassa pari kynttilääkin vaikka ei niitä vielä paljoa ehditty poltella.
Reissun positiivisin juttu oli ehdottomasti sunnuntain kohde Pärkänvuori. Itselle uusi paikka. Kallio ei varsinaisesti sijaitse Kustavissa saaristossa vaan Uudessakaupungissa enemmän normaalissa Etelä-Suomalaisessa maalaismiljöössä. Valo oli kaunis ja kallion ympäröivä rehevä metsä täynnä upeita vihreän sävyjä. Ympäristö oli muutenkin hyvin miellyttävä kun polut ja kallion alustat olivat pehmeätä tasaista neulasmattoa, kivi on laadukasta ja myös puhdasta. Tosin oma osansa on varmaan reitintekijöillä.
Pärkänvuori koostuu jännistä pystymuodoista. Kiipeilyreitit kulkevat pitkin pystylinjoja, joka ovat mukavan selkeää. Kallion kupeessa on myös paljon erilisiä lohkareita ja yhdistelmä rehevän metsän kanssa on hyvin kaunis.
Kallio ei ole yhtenäinen, mutta muodostaa paljon erilaisia mielenkiintoisia muotoja. Monissa reiteissä oli lipan ylityksiä tai outoja lohkareiden kiertoja.
Muutenkin seinä on omanlaisensa. Se ei periaatteessa ole yhtenäinen vaan näyttää koostuvan suurista vierekkäisistä pilareista. Näkymä on näin mukavan vaihteleva. Suurin osa kiipeilyreiteistä menee myös näissä leikkauksissa ja ainakin nyt kiivetyt olivat kaikki jonkinlaisia pystyhalkeamia. Mitään varsinaista kokonaiskuvaa ei tullut kalliosta muodostettua, koska heti järjestyksessä ensimmäiset viisi reittiä olivat niin laadukkaita ettei muuta kalliota edes ehtinyt katselemaan. Riitti kun siirtyi aina kiivetystä reitistä metrin pari oikealle, niin heti oli taas huippureitti edessä. Ehdittiin kaikki kolme kiivetä viisi reittiä ja senkin jälkeen olisi ollut vielä muutama meidän tasoinen huippu hieno nousu näkyvissä. Loppukalliosta ei tosiaan ole tietoa, mutta tänne tullaan varmasti uudestaan jatkamaan kartoitusta.
Syksy saapuu. Pihlajanmarjoja oli joka puolella. Jukka nousee mainiota Rikun reittiä. Aloitus oli yllättävänkin hurjan tuntuinen alhaalta katsellessa ja nousu jyrkän ohi erittäin palkitseva muuvi. Loppu olikin taas rennompaa halkemaa pienen loppu pungerruksen kanssa.
Pärkänvuoressa perus nelonenkin oli jännä ja palkitseva kun haeskeli halkemakiipeilyotteita. Kallio on todella hyvä treenipaikka kun vieri vieressä on laadukasta nelosta, vitosta ja kutosta.
Pärkänvuori ei ole pelkkää kiipeilyä. Siellä on pari luolaa ja morsiuskivi, joilla on ihan historiallista taustaa. Luolia pääsee helposti katselemaan kiipeilyvuorojen välissä ja paikan infotaulusta löytyy taustat. Tällainen paikallishistorian ihmettely tuo aina lisää perus kiipeilyretkelle. Muutenkin seudusta huokuu vanhemman maalaismaiseman tunnelma kun katselee vaikka vain maatilojen porttien kivipaaseja tai vanhoja kivinavetoita.
Pärkänvuoren luolissa on oma tunnelma. Vanhoina aikoina täältä on haettu turvaa ja saatettu odotella hyvinkin synkin mielin tulevaa.

Infotaulu kertoo taustoista.
Seinä ja siirtolohkareet muodostavat komeita tiloja jonne valo siivilöityy nätisti tuuhean metsän läpi.

Kiipeily oli halkeamia ja kulmia. Tässä noustaan vasenta Norjalaisten reittiä, jossa sai käyttää jo vähän pölyttyneitä isoja camuja. Laura kiipeää ja irtopää varmistaa.

Oikea Norjalaisten variaatio oli toisenlaista punkemista ahtaan lipan läpi. Laura lähes hukkuu koloon. Mahtui kuitenkin läpi yläosan mukavaan loivempaan halkeamaan.

Yläosan loivemmilla pätkillä oli hyvä treenata jammailua. Ehkä se pikkuhiljaa alkaa sujumaan jollakin tasolla. Ei ole ainakaan ihan yhtä ihme olo kun halkeama on nokan edessä.

Parallela oli päivä vika nousu, jossa mentiin ylös hyvinkin jyrkkää profiilia kahdella halkemalla. Jukka vetäisi ylös…

…ja Laura seuraa päättäväisesti perässä.

Yksi kommentti artikkeliin ”Pärkänvuori Rocks

  1. Päivitysilmoitus: Haukankallio – Kiipeilysohlot

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s