Joulu yksin, taivas vai helvetti? Osa 2, joulukokemukset

Nyt on sitten vuorossa yksin vietetyn joulun raportti ja analyysi. Aloitetaan suoraan siitä mitä jouluna tapahtui…

Jouluaatto

Jouluaattona onnistuin jostain syystä heräämän yllättävän aikaisin, jopa klo 8:30. Heti aamusta vedin noin tunnin joogan ja siihen päälle aamiaisen. Varsinaisena jouluaaton ohjelmanumerona olin päättänyt hiihdellä Hangaskurun laavulle kuvaamaan yön tuloa tunturiin ja tämän suunnitelman toteutin, kun kirpeän kirkas pakkaskeli vielä suosi suunnitelmaani.
Ohessa hieman jouluaaton kuvasatoa…
Äkäslompolo-järvellä paukkui jouluaattona jo päivällä kireä pakkanen…
…samoin hiihtoladulla…
…mutta kirkas taivas oli erittäin valokuvauksellinen!
Kun lähestyin Hangaskurun laavua, etelätaivas hehkui jo punaisena…
…ja pimeys alkoi peittää tuntureita vaippaansa pohjoisesta.
Laavun ympäristössä maisema on avara…

…ympäröivät tunturit hohkaavat kylmyyttä…

…mutta laavussa on mukavan kotoinen ja lämmin tunnelma tulen äärellä.
Yö kuitenkin hiipi…

…tunturiin vääjäämättömästi, kuu nousi ja…

…pimeä peitti vähitellen kaiken syleilyynsä.
Laavussa loimuava…
…tuli kuitenkin lämmitti edelleen mukavasti, vaikka pakkasta oli melkein -30 C.
Lopulta tähdet syttyivät taivaalle…
…ja kodikas laavu piti jättää ja lähteä kohti jouluaaton illan viettoa majapaikassani.
Siitä sitten vain otsalampun valossa…
… Kohti Äkäslompoloa. Joulurauha oli ainakin taattu!
Taisin luvata aiemmin otteita myös joulumenusta…no tässäpä ne otteet…
Alkupalat (karsea asettelu)…
…alkuruoka…
…pääruoka…
…ja jälkiruoka (joulutorttuja voi ihan hyvin tehdä pannulla).
Ruoka oli sekalaisesta ulkonäöstään huolimatta hyvää ja sitä oli ehdottomasti liikaa! Kuten jouluaattona asiaan kuuluukin…
Joulupäivä
Joulupäivä valkeni, jos Lapissa niin voi sanoa, kirkkaana ja kylmänä. Ajelin Äkäslompolosta autoa lämmittääkseni Ylläs-Skin hiihtokeskusken ohi maisematien maisemapaikalle asti, jossa hieno auringonnousu punasi etelätaivaan…vai olikohan se auringonlasku? No sama se, punertavan etelätaivaan kuvaamisen jälkeen suuntasin kuitenkin rinteeseen…tunturissa tarkenee aina, jopa lasketella…
Jouluaamu (tai joulupäivä) ja komea…
…auringonnousu…tai ehkä kuitenkin auringonlasku…hmmm…
Kyllä tunturissa aina seuraa löytyy, tosin tämä kaveri oli vähän yrmeä…
…sen sijaan nämä kaksi Jokerikuppilan kaverusta olivat erittäin seurallisia!

Tapaninpäivä

Tapaninpäivänä aloitin randokauden. Termari, skinit ja kamera reppuun, autolla ihan vaan lämmitys mielessä Ylläsjärvelle, kabiinilla ylös ja sukset kohti etelää ja maisematietä…
On se vaan todella hieno tunne päästellä suksilla menemään koskematonta pehmeätä lumen pintaa vauhdilla rennosti rinnettä alas kohti punaisena hehkuvaa taivaanrantaa ja sitten kivuta sieltä hiljalleen ylös viimeisten valonsäteiden saattelemana kohti tunturin takaa hiljalleen nousevaa yötä…WOW!!! Vastaava kokemus ei varmaankaan ole mahdollinen monessakaan paikassa koko maailmassa…mutta Lapissa on…
 
Taivaanrannan takaa häämöttävä aurinko punaa tunturin…
…ja saa taivaanrannan liekehtimään, sinne vaan suksilla alas…
…ja alhaalta…
…ylös…
…kohti tunturin takaa…
…jo vääjäämättömästi…

…lähestyvää yötä.

 
Yhteenveto
 
Alkuperäinen kysymys oli, että onko joulu yksin taivas vai helvetti? Tämän jutun lähtökohtainen asenne oli tuoda esille positiivisia näkökulmia yksin vietetystä joulusta. Tämä alkuperäinen näkökulma ei millään tavalla muuttunut joulun aikana. Lappi ja Ylläs on tietysti upea paikka viettää aikaansa yksin tai porukassa, jouluna, juhannuksena tai milloin vain! Mutta paikasta riippumatta, yksin vietetyn joulun hienous on siinä, että voi irroittautua perinteistä ja luoda itsensä näköisen joulun. Olen esimerkiksi jo vuosia miettinyt, että haluaisin kuvata kaamosaikaan hämärän vaihtumista yöksi juuri Hangaskurun laavulla, nyt se oli mahdollista ja vielä jouluaattona, upeaa! Kuvia ei ehkä vielä kannata ladata 500px:ään, mutta ehkä joku vuosi… Tottakai syyt yksinäiselle joululle voivat olla hyvinkin epämiellyttävät, mutta juuri siksi, ainakin minun mielestäni, kannattaa yrittää keksiä jotain hieman poikkeavaa ja erilaista, jotain joka vie ajatukset menneisyyden sijasta tulevaisuuteen…
 
Mukavia yksinäisiä ja vähemmän yksinäisiä jouluja kaikille nyt ja tulevaisuudessa!
 
🎅🎄🎁🎆👻

Yksi kommentti artikkeliin ”Joulu yksin, taivas vai helvetti? Osa 2, joulukokemukset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s