Joulu on ennen kaikkea perhejuhla, ainakin Suomessa, mutta varmaan käytännössä jokaisessa maailmankolkassa, jossa joulua vietetään. Toiset kuitenkin viettävät joulua yksin, joko pakosta tai omasta tahdostaan. Ennen joulua lehdistä löytyy runsaasti kuvauksi siitä kuinka ikävää on joutua viettämään joulua yksin, ja niinhän se varmasti onkin, jos joutuu viettämään joulun yksin vastoin omaa tahtoaan. Minä kuitenkin päätin viettää joulun yksin täysin vapaasta tahdosta ja ajattelin raapustella muutaman sanan positiivisesta yksinäisestä joulusta…olettaen siis, että tästä tulee positiivinen kokemus…no se selviää parissa päivässä…tässä kuitenkin hieman ennakkotunnelmia…
Jos miettii niitä yksinäisen joulun positiivisia puolia, niin ihan ensimmäiseksi tulee mieleen se, että saa tehdä juuri niitä asioita mitä itse haluaa. Kukaan ei pakota tai vähintään painosta syömään sitkeää kinkkua tai vetistä lanttulaatikkoa eikä heräämään kukonlaulun aikaan joulukirkkoon. Myöskään tuntemattomien sukulaisten haudoille ei tarvitse lähteä jonottamaan autoruuhkassa. Ylipäänsä koko joulun ohjelman voi suunnitella täysin oman mielensä mukaan. Tämä varmaan on yleisen näkemyksen mukaan itsekästä, eikös vaan? Mutta mitä ihmeen väliä yleisellä mielipiteellä on jos viettää joulun yksin? No ei mitään…
Minä aloittelin jouluvalmistelut Helsingissä ostamalla mieleiseni jouluruuat, jotka eivät sisällä laatikoita eivätkä edes kinkkua. Palataan tarkempaan menuun joulun jälkeen. Helsingistä suuntasin kohti joulunviettopaikkaani Äkäslompolon kylää Yllästunturin kupeessa. Matka meni erinomaisesti. Etenkin loppupätkän tiet ovat autoilijan taivas! Kovaksi, miltei jäiseksi pakkautunut tasainen lumi ajoradalla, lumiset pientareet ja auton valokeiloissa kimaltelevat lumiset puut luovat suorastaan satumaisen ympäristön ja kun vielä itsellä on ollut aina kova luottamus tällaiseen ajoalustaan niin vaikea kuvitella upeampaa ajamista!
Perillä odotti yhtä maagiset maisemat. Ennen hiihtoretkeä näissä maisemissa, kävin ostamassa loput jouluruuat Jounin kaupalta. Päätin kävellä kaupalle, koska matka ei ollut kovinkaan pitkä, ehkä kilometri tms., mutta käveleminen oli ehdottomasti virhe. Ensinnäkin tavaraa tuli ostettua niin paljon että hädin tuskin jaksoin kantaa kauppakassit takaisin majapaikkaani ja toisekseen kaupan muovikassit eivät kestä melkein -20 asteen pakkasta, onneksi vain yksi kassi hajosi ja sekin kämpän portailla… No kauppareissun jälkeen pääsin vihdoin viimein hiihtelemään maagisiin satukirjamaisemiin. Ohessa muutama kuva pääosin hiihtoreissulta ja itse ”yksinäisen jouluun” palaan loppuviikosta…
Maagista autoilu satukirjamaisemissa…
…kohteena Ylläs…
…jossa kaamos on parhaimmillaan…
…juuri nyt!
Iltapäivästä taivas on kauniin sinertävä…
…ja laavupaikalla on mukava levähtää nuotion lämmössä.
Vähitellen pimeys…
…nousee pohjoisesta…
…ja peittää alleen…
…Lapin kylmän ja lumisen luonnon…
…sekä meidän ihmisten rakennelmat.
Etelätaivaalla valo vielä kajastaa…
…mutta pian pimeys…
…peittää kaiken alleen.
Kiipeilysohlot 
Kelpaa sitä noihin maisemiin tulla perässä vajaan viikon päästä!
TykkääTykkää