Viime aikoina kylpylät ovat alkaneet kiinnostamaan itseä enenemissä määrin. Tiedä onko kyse vanhuudesta vai mistä, mutta vedessä lojuminen tekee hyvää ja itse asiassa alan olla jo vähän koukussa siihen. Jo itsessään vesi elementtinä on kova juttu, mutta kun siihen yhdistää liikettä ja erilaisia lämpötiloja tai jopa tunnelmia, niin päästään käsiksi aika hienoihin tiloihin. Pelkkien fiilisten lisäksi uskon tästä olevan oikeasti hyötyäkin. Olen ottanut veden mukaan palautteluun viime vuoden aikana ja uskon aidosti sen auttavan. Täytyisi olla vain paikka missä pystyy oikeasti käymään kun on tarve.

Toki suomalaisena minulle sauna on ihan ehdoton asia ja se on iso osa myös monessa kylpyläkokemuksessa. Ehkä kuitenkin saunan vahva asema suomalaisuudessa ja loistavat uimavedet (huom! myös talvinen avantokulttuuri) ovat pitäneet täällä kylpemisen aina sivu osassa. Meillä on tietysti hieno kunnallinen uimahalliverkosto ja myös ihan hyvä määrä nousukausina väsättyjä kylpylöitä, mutta kulttuurista on ehkä vähän köykäistä puhua. Sitä voisi hyvin olla.

Joka tapauksessa olen ajatellut kirjoittaa aina silloin tällöin kylpemisestä. Lähinnä se liittyy valitettavasti reissaamiseen, koska jostain käsittämättömästä syystä Helsingissä ei ole ainoatakaan kylpylää. En ymmärrä mistä tämä johtuu. Kehä III:sen varrella löytyy viihdemestat Flamingo ja Serena sekä suht lähellä Uudeltamaalta pienempiä paikkoja, mutta itse kaupungissa niitä ei ole. Ja aina jos sellaisia olisi tulossa, ovat paikalliset nimbyt heti sormi ojossa kuten vaikka töölöläiset Hietsun rannassa. Helsinki tarvitsisi ehdottomasti kylpylän ellei useampia. Vaikka vain sellaisia arkisia pieniä paikkoja ilman mitään suuren maailman meininkiä. Tällä hetkellä ollaan aikalailla uimahallien varassa.