Viimeiset 3 vuotta olen omistanut kaksi Alfa Romeota, vanhan sotaratsun, Punaisen Paholaisen eli Alfa Romeo 147:n sekä uudemman tulokkaan Mito Quadrifoglie Verden. Joululomalle pohjoiseen otin alleni vanhemman kärryn ihan jo siksi, että siinä on lohkolämmitin, jota uudemmassa ei ole, ja samalla huomasin, että autohan on ikävuosistaan huolimatta loistavassa kunnossa! Samalla heräsi ajatus, että mahdankohan enää tarvita kahta autoa… Työmatka-ajot ovat vähentyneet ja muutenkin olen pyrkinyt minimoimaan autoilun, ihan vaan jo omien hermojen takia. Siispä päätin pistää myyntiin uudemman kulkupelin ja luottaa vielä muutaman vuoden vanhaan sotaratsuun…
Myynnissä oleva Mito ei siis todellakaan ole mikään kiipeilijän tai muun ulkoilmaliikkujan tilava liikkumisväline, jossa voi myös elää reissujen aikana. Tällä vehkeellä ei myöskään kannata tuupata liian ruohottuneille pikkuteille, jos ei halua samalla puhdistaa auton pohjaa. Mutta toisaalta, jos kelit ovat vaihtelevat ja sille täydelliselle ”sääikkunalle” ehtiminen vaatii vauhtia, niin Mitolla kyllä kerkiää! Ja matkatavaratilaakin on kunhan ihmisiä autossa ei ole kahta enempää. Kun takapenkin kaataa, tai 2/3:kin jo riittää, niin n. 190 cm pitkät Movementin Super Turbot sopivat matkaan mukaan mukavasti, asetettuina diagonaalisuuntaisesti kärjet takakontin takanurkassa ja perä kuskin pään vieressä. Jos ei harrasta pyöräilyä tai jotain muuta lajia, jossa varusteet vievät kohtuuttoman tilan, niin kahden henkilön kesälomakamat uppoavat mukavasti auton takaosaan vaikka useammankin viikon reissua varten. Mutta nukkua Mitossa ei kannata…voi ruveta kolottamaan paikkoja…eli joko pitää olla rahaa hotelliin tms., tai sitten teltta takakonttiin…
Kiipeilysohlot 