Kurssimme maisemat keskitalven auringon valossa.

”Tirri” eli Pekka Tirkkonen, leijahiihto-opemme, odotteli meitä lauantaisena aamuna umpijäisellä parkkipaikalla lähellä Mukkulan kartanoa. Pienen jutustelun jälkeen siirryimme koulutettavan ryhmämme kanssa Mukkulan kartanon parkkipaikalle, jossa hoidettiin ”byrokratiat”, kuulimme hieman leijahiihdon perusteista ja saimme tarvittavat välineet. Parkkipaikalla seisomalla ei kuitenkaan opi kuin seisomaan parkkipaikalla, joten pian lähdimme tallustelemaan Vesijärven jäälle, jossa kouluttajamme aluksi kertoili hieman tuulesta ja sen mittaamisesta. Seuraavaksi päästiin leijojen kimppuun. Mallisuorituksen jälkeen saatiin pareittain harjoitusleijat lennätykseen, paitsi Kristiina, joka sai suoraan isomman leijan, kun leijat oli jo Thaimaasta tuttuja. Harjoitusleijan kanssa pääsi sinuiksi suhteellisen nopeasti. Ensin ohjailtiin leijaa paikallaan puolelta toiselle ja lopulta hieman jo liikuttiin leijan kanssa sinne tänne.

Leijan lennätystä hyppyrimäkien ”varjossa”

Aamupäivä hurahti nopeasti ja paikallisessa kebab-pizzeriassa nautitun lounaan jälkeen palattiin jäälle suksien ja lautojen kanssa. Suksitouhun perusteet opeteltiin mönkijän perässä ja pian oltiin leijojen kimpussa. Pahaksi onneksi tuuli oli tyyntymään päin ja pienen lennätyksen jälkeen en saanut ensimmäistä leijaani enää ylös jäältä. Mutta ei hätää, tilalle löytyi suurempi leija, jolla pääsin jo ihan kunnolla vauhtiin suksillakin. Pahaksi onneksi vain isomman ja herkemmän leijan hallinta oli vähän hakusessa. Yhteen suuntaan sukset kulkivat, mutta käännöksessä leija vaan kerta toisensa jälkeen mätkähti komeasti jäälle liian äkäisten ohjausliikkeiden seurauksena…ja lopulta leija ei enää noussut jäältä… Ei siinä sittenmuuta kuin leija kasaan, sukset olalle ja jalkapatikassa takaisin.

Siitä se homma…

…vähitellen lähtee, harjoitus tekee mestarin.

Kurssi oli kuitenkin onnistunut kokemus. Kouluttajamme Tirri oli lajiin ja leijoihin erinomaisesti perehtynyt ja muutenkin erittäin pätevä kouluttaja. Kurssi antoi hyvät perusteet omaehtoiselle harjoittelulle. Kristiina ostaa paukauttikin oman leijan samantien ja yritys treenaamiseen on ollut kova. Valitettavasti tuulet eivät ole kuitenkaan oikein suosineet. Jokaisella yrityksellä on tuullut joko liikaa tai liian vähän. Yritys kuitenkin jatkuu ja suurena tavoitteena siintävät Lapin tuntureiden keväthanget leijan kanssa…ehkäpä jo vuoden päästä…

Ja lopuksi mönkijä pakuun.